Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Kioskikirjailija Holly Martens saapuu Wieniin tapaamaan vanhaa ystäväänsä Harry Limea. Järkytys on suuri, kun Holly kuulee ystävänsä kuolleen. Suru vaihtuu tuohtumukseksi, kun viranomaiset vihjaavat Harryn olleen rikollinen. Holly päättää puhdistaa ystävänsä maineen. Graham Greenen kirjoittama jännäri rakentaa kiehtovasti sodanjälkeisen Wienin tunnelmaa. Oudot kuvakulmat ja Anton Karasin sitra-tunnari jäävät mieleen.
Feodaalisessa Japanissa, verisen taistelun aikana, kaksi pelkurimaista ja ahnetta talonpoikaa, jotka ovat hävityn armeijan pelinappuloita, törmäävät salaperäiseen mieheen, joka johdattaa heidät vuorilla sijaitsevaan piilotettuun linnoitukseen.
Kapteenina Amerikan sisällissodassa palvellut Nathan Algren värvätään taitojensa vuoksi Japanin keisarin, Meijin, joukkoihin. Hänen pitää kouluttaa keisarin joukot ratkaisevaan taisteluun maan viimeisiä samuraita vastaan. Algren haavoittuu ja joutuu samuraiden vangiksi. Vankeudessa hän tutustuu heidän tapoihinsa, kulttuuriinsa ja kunniakäsitykseensä. Enää ei olekaan selvää, kumman puolen hän valitsee...
Kaksi toisilleen vierasta ihmistä tapaa Tokiossa. Charlotte on Tokiossa kiireisen valokuvaajamiehensä Johnin kanssa. John ei osoita paljoakaan kiinnostusta vaimoaan kohtaan, ja Charlotte viettää suurimman osan ajastaan yksin hotellissa. Siellä hän tapaa näyttelijä Bob Harrisin, joka on Tokiossa tekemässä viskimainosta. Bob on tehnyt erityisen tuottoisan sopimuksen, mutta hän on uupunut ja kyllästynyt koko tilanteeseen – samoin kuin vaimoonsa. Vaimo soittaa Bobille Los Angelesista useita kertoja päivässä kuullakseen Bobin mielipiteen heidän talonsa sisustuksesta. Tyhjyyden tunne painostaa, mutta Charlotten ja Bobin välille syntyy yhtäkkinen yhteenkuuluvuuden tunne keskellä vierasta maailmaa. Yhdessä he tutustuvat Tokioon ja japanilaisten karaoke-mieltymykseen ja yllättäen he löytävät olemassaololle syvemmän merkityksen kuin ennen.
Yhteiskunnan ja perheen vaatimusten kahlitsema nuori mangataiteilija aloittaa epäsovinnaisen matkan kohti henkilökohtaista ja seksuaalista vapautumista.
Kaksi newyorkilaispoliisia saa tehtäväkseen palauttaa japanilaisen palkkamurhaajan takaisin Japaniin. Tehtävä vie heidät keskelle Osakan eksoottista alamaailmaa - ja paikallisen Yakuza-mafian raivoisaa ja väkivaltaista välienselvittelyä.