Elokuva kertoo perheenisä Ben Harperista joka ryöstää pankin ja onnistuu siinä samassa rytäkässä tappamaan kaksi ihmistä. Kotiin päästyään Ben piilottaa ryöstämänsä 10 000 dollaria tyttärensä räsynukkeen ja vannottaa lapsia olemaan kertomatta kellekkään rahojen piilopaikkaa. Ben saadaan kiinni ja hänet tuomitaan kuolemaan. Vankilassa hän tutustuu Harry Powelliin joka saa tietää rahoista. Powellin vapauduttaa hän menee oitis tapaamaan Harperin perhettä ja saa Harperin lesken rakastumaan häneen ja he menevät naimisiin. Lapset tietävät Powellin aikeet ja he pakenevat Powell kintereillään.

Onpa omituinen matka. Kaikki esiintyy pareittain. Tennistähti Guy (Farley Granger) vihaa uskotonta vaimoaan, ja salaperäinen Bruno (Robert Walker) vihaa isäänsä. Täydellinen tilanne leikkisälle ehdotukselle: Minä tapan sinun puolestasi, jos sinä tapat minun. Alfred Hitchcock korostaa ihmisluonnon kaksijakoisuutta. Mitä enemmän katsoo, sitä enemmän näkee. ?Eikö olekin kiehtova suunnitelma?? kysyi jännityksen mestari usein itsekin. Suunnitelma on nyt kaksinverroin kiehtova, sillä Hitchcock jätti jälkeensä kaksi versiota tästä elokuvasta.

David Lynchin omaperäisessä tuotannosta Blue Velvet sijoittuu perinteisempään päähän. Lynchin tapauksessa se ei kuitenkaan tarkoita mitään valmiiksi pureskeltua Hollywood-tuotetta. Blue Velvetin avaus nurmikon kasteluineen ja takapihalta löytyvine korvineen on taattua Lynchiä. Laura Dernin ja Kyle MacLachlanin viattoman vuoropuhelun kautta siirrytään Angelo Badalamentin musiikin säestämänä suoraan Isabella Rosselinin ja Dennis Hopperin helvettiin. Dennis Hopperin roolihahmo on kärkisijoilla valittaessa elokuvahistorian vastenmielisintä konnaa. Lynch onnistuu luomaan elokuvaansa mystisen surumielisen tunnelman, joka lopullisesti nostaa Blue Velvetin klassikoiden joukkoon.

Elliot Gould tarjoilee yhden loistavimmista roolisuorituksistaan omaperäisenä ja pahansuopaisena Philip Marlowena Robert Altmanin ohjaamassa, kiehtovassa, Raymond Chandlerin klassikkodekkariin pohjautuvassa elokuvassa. Sivuosissa vakuuttavat Nina Van Pallandt ja Sterling Hayden ja käsikirjoituksesta vastaa Leigh Brackett (Syvä uni). Tiedossa on mestarillinen taidonnäyte jonka loppuhuipennus on yhtä kiistelty kuin arvaamatonkin!Los Angelesilainen yksityisetsivä Philip Marlowe (Gould) saa eteensä uransa oudoimman tapauksen kun ystävän oletettu itsemurha poikii kaksi ruumista, seksikkään blondiinin, häiriintyneen gangstein ja laukullisen huumerahaa. Marlowen kompastellessa kohti totuutta sotkeutuu hän samalla seittiin täynnä seksiä ja petosta saaden kovan opetuksen: jos rakkaus on vaarallista LA:ssa, niin ystävyys on tappavaa.

Amerikkalaisen sarjakuvataiteilija Frank Millerin luoma Sin City on kuvitteellinen, seksin ja väkivallan täyteinen kaupunki, jossa fuusioituvat New York, Los Angeles ja New Orleans. Elokuva koostuu erillisistä, Millerin sarjakuviin pohjautuvista ja tätä Sin Cityn jatko-osaa varten käsikirjoittamistaan, toistensa kanssa hieman limittyvistä tarinoista. Järkälemäinen Marv istuu edelleen viskilasi kourassa ihailemassa Nancy-stripparia. Nancy haaveilee kostavansa rakkaansa kuoleman Sin Cityn pääpirulle, demoniselle senaattori Roarkille. Tämän kaatamisesta fantasioi myös nuori korttihai Johnny, joka ei lannistu edes elämänsä pahimman selkäsaunan jälkeen. Sin Cityssä hengestään pääseminen on edelleen helppoa, vallastaan kiinni pitäminen ei niinkään. Äijät ovat karskeja lauseita murisevia, arpisia lihaskimppuja, jotka ottavat vastaan lyöntejä ja luoteja kaatumatta. Naiset ovat kohtalokkaita kaunottaria, sulokkaita seksityöläisiä tai ärhäköitä, oikeuksistaan kiinni pitäviä taistelijoita.

Alex Cross on toipumassa parinsa menetyksestä, kun hän saa soiton kidnappaajalta. Mies on kidnapannut senaattorin tyttären ja haluaa nimensä lehtiotsikoihin. Alkaa Crossin ja kidnappaajan välinen älyjen taisto, jolla ratkaistaan nuoren tytön kohtalo.