Diktaattori on Charles Chaplinin ohjaama, käsikirjoittama ja myös osittain tuottama satiirinen komediaelokuva. Chaplin itse esiintyy 1940 valmistuneen yhdysvaltalaisen elokuvan kahdessa pääosaroolissa. Adolf Hitleriä, kansallissosialismia ja fasismia parodioiva teos oli Chaplinin ensimmäinen varsinainen äänielokuva, ja myös yksi hänen tunnetuimmista töistään.

1916 - näännyttävä sota on juuttunut taisteluhautoihin, kun kumpikaan osapuoli ei löydä keinoa, jolla sotilaat voisivat murtaa tykistön ja konekiväärien mekanisoidun tuhovoiman. Mutta yritettävä on ja hyökättävä, vaikka se johtaisi kerta kerran jälkeen turhiin ja suunnattomiin menetyksiin. Niinpä eräs ranskalainen yksikkö saa jälleen käskyn hyökätä vahvasti linnoitetulle kukkulalle. Yritys tiedetään alun alkaen turhaksi ja järjettömäksi, mutta komentava kenraali näkee kuitenkin tilaisuuden hankkia mainetta ja edetä omalla urallaan. Itse hyökkäystä rintamalla johtava eversti Dax ymmärtää tilanteen järjettömyyden mutta voi vain totella. Hyökkäyksen jälkeen hän yrittää puolustaa sotaoikeudessa kolmea sotilasta, jotka on nimetty syntipukeiksi ja määrätty teloitettavaksi. Jotta järjestelmä toimisi, sotilailla ei voi olla todellisia oikeuksia ja komentajien epäonnistumiset on peitettävä. Sillä jos kenraaleja voitaisiin avoimesti epäillä ja syyttää, miksi sotilaat enää tottelisivat heitä?

Seitsemän Oscarin klassikko olisi valkokankaalla viiden tähden leffa, mutta telkkarissa komeat taistelukohtaukset ja kellanruskeat aavikot menettävät tehoaan. Tositarinan päähenkilö on brittiluutnantti T. E. Lawrence, joka yhdistää arabiheimot taisteluun turkkilaisia vastaan ensimmäisessä maailmansodassa. Elokuvan Lawrence on myyttinen hahmo, jonka mielentilat ja kehitystarina vertautuvat aavikon kuvastoon.

Suuri illuusio on Jean Renoir'n pasifistinen mestariteos ranskalaissotilaista saksalaisten sotavankileirillä. Vuonna 1937 valmistunut elokuva on humaani, haikea kuvaus vanhasta Euroopasta, jonka unelmat haudattiin ensimmäisen maailmansodan taisteluhautoihin.Elokuvassa kaksi sodan eri puolille päätynyttä aristokraattia, saksalainen vankikomentaja von Rauffenstein (Erich von Stroheim) ja vangittu ranskalainen upseeri de Boeldieu (Pierre Fresnay), jakavat yhteiset muistot menneestä maailmasta. Aateluus velvoittaa heitä taistelemaan sellaisen nationalistisen aatteen puolesta, johon he eivät enää usko.Elokuvalla oli idealistinen päämäärä. Sodan uhka eli vahvana, ja Renoir toivoi herättävänsä toverihenkeä saksalaisissa. Toisin kävi: kun natsit valloittivat Pariisin 1940, Suuri illuusio oli ensimmäisiä takavarikoituja elokuvia.Pääosissa Erich von Stroheim, Pierre Fresnay, Jean Gabin, Marcel Dalio, Julien Carette, Gaston Modot, Jean Dasté, Dita Parlo ja Jacques Becker.

Boris Pasternakin menestystarinaan perustuva filmatisointi, joka niitti 10 Oscar-ehdokkuutta. Nuori orpopoika nai aikuistuttuaan kasvattivanhempiensa tyttären. Onnellisesti naimisissa oleva tohtori-runoilija taistelee henkiinjäämisestä Venäjän vallankumouksen aikana ja rakastuu samalla tulisesti kauniiseen puvuntekijään, Laraan.

Mathilden sulhanen Manoche tuomitaan ensimmäisessä maailmansodassa itsensä haavoittamisesta kuolemaan neljän muun miehen kanssa. Heitä ei teloiteta suoraan, vaan lähetetään itsemurhatehtävään. Mathilde tuntee Manochen olevan elossa ja saa sodan jälkeen kirjeen, joka vihjaa samaan suuntaan. Mathilde lähtee selvittämään miehensä kohtaloa. Leffa voi sotaa käsitteleväksi elokuvaksi olla monen mielestä liiankin valoisa.

Vera Brittain ylittää perheensä ja kotikaupunkinsa ennakkoluulot voittaessaan stipendin Oxfordin yliopistoon. Siellä hän rakastuu veljensä ystävään Roland Leightoniin. Sodan puhjetessa pojat lähtevät rintamalle ja Vera tuntee, ettei voi jäädä vain sivustakatsojaksi ystäviensä taistellessa maansa puolesta. Vera ilmoittautuu vapaaehtoisena sairaanhoitajaksi ja kokee kaikki sodan kauhut. Vera päättää selviytyä ja antaa elämälleen päämäärän: hän ei anna kadotetun sukupolvensa unohtua.