Bellevillen kolmoset on belgialais-brittiläis-kanadalais-ranskalaisena yhteistuotantona vuonna 2003 ilmestynyt piirretty elokuva, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Sylvain Chomet.Elokuvan ääninäyttelijöitä ovat muiden muassa Michèle Caucheteux, Jean-Claude Donda, Michel Robin ja Monica Viegas. Piirretyssä on kuitenkin vuoropuhelua hyvin vähän, ja tarina rakentuu hahmojen toiminnan ja pantomiimikohtausten varaan.Bellevillen kolmoset oli ehdolla kahden Oscarin (paras piirroselokuva ja paras laulu) saajaksi ja sai muutenkin kiitosta sekä kriitikoilta että yleisöltä retrohenkisestä tyylistään.

Fassbinderin varhaiskskauden omaperäinen ja shokeeraava elokuva voitti Berliinin elokukuvafestivaaleilllla pääpalkinnon.Päällisin puolin herra Raabin elämä näyttää aivan normaalilta, ja joku voisi jopa kadehtia hänen menestystään. Hän työskentelee arkkitehtitoimiston piirtäjänä ja asuu mukavassa talossa viehättävän vaimonsa ja poikansa kanssa. Työpäivän jälkeen katsellaan televisiota ja viikonloppppuisin sukulaiset ja ystävät poikkeavat vierailulle. Heidän avioliittonsakin on onnellinen, vaikka pyrkyrimäinen rouva Raab välillä arvostelee miestään ja patistaa häntä ylenemään työssään. Arkipäiväisen pinnan alla kytee silti jotain arvaamatonta, joka eräänä päivänä ylittää herra Raabin sietokyvyn, ja ajaa hänet järjettömään tekoon josta ei ole paluuta entiseen.Pääosissa: Lilith Ungerer, Kurt Raab, Lilo Pempeit, Franz Maron, Harry Baer, Peter Moland, Hanna SchygullaOhjaus: Rainer Werner Fassbinder, Michael Fengler

Mustasukkainen kapakanomistaja palkkaa hämäräperäisen yksityisetsivän tappamaan uskottoman vaimonsa ja tämän rakastajan, mutta tappajalla on omat suunnitelmansa sen suhteen, miten tienata vielä enemmän. Tästä käynnistyy väärinymmärrysten ja likaisen pelin sekasotku Coen-veljesten esikoiselokuvassa.

Woody Allen tutkii komedian ja tragiikan eroavaisuuksia kertomalla kaksi versiota Melindan tarinasta. Tapahtumat saavat alkunsa illalliskutsuilla, jotka keskeytyvät, kun paikalle saapuu kutsumaton vieras, onneton Melinda. Toisen tarinan genre kallistuu komedian, toinen tragedian suuntaan, mutta onko lyhyt ja ainutkertainen elämämme lopultakin tragikomediaa?