Seuraa Kuubasta pakenevan pikkurikollisen väkivaltaista uraa hänen raivatessaan määrätietoisuudellaan ja kovaotteisuudellaan tiensä Miamin kokaiini-imperiumin huipulle – huomatakseen lopulta, että kaikella on hintansa.
Dancer in the Dark on Lars von Trierin vuonna 2000 ensi-iltansa saanut musikaalielokuva. Trier on myös elokuvan käsikirjoittaja. Tuottajana on Vibeke Windeløv. Pääosassa on Björk, joka myös sävelsi elokuvan musiikin. Muita päärooleja esittävät Catherine Deneuve, Vladica Kostic, David Morse, Cara Seymour ja Peter Stormare. Elokuva on kolmas osa Trierin trilogiassa, jonka aikaisemmat osat ovat Breaking the Waves ja Idiootit.Elokuva sijoittuu Yhdysvaltoihin vuoteen 1964. Elokuvan päähenkilö on Selma Jezkova (Björk), tšekkiläinen maahanmuuttaja, joka on muuttanut Yhdysvaltoihin poikansa Gene Jezkova (Kostic) kanssa. Selma työskentelee tehtaalla. He asuvat asuntovaunussa kaupungin poliisin Bill Houstonin (Morse) ja hänen vaimonsa Linda Houstonin (Seymour) tontilla. Selman ystävä on Kathy (Deneuve), jota hän kutsuu Cvaldaksi. Selmaa tavoittelee ujoa mutta periksiantamatonta Jeff (Stormare), joka myös työskentelee tehtaassa.
Kuoleva isä, elämässään pettynyt nuori vaimo, intohimoinen sairaanhoitaja, miespuolinen peliohjelman vetäjä, isänsä rakkautta kaipaava ihmelapsi, päihteitä käyttävä tytär ja kuuluisa hurmuri - siinä San Fernado Valleyssä pelattavan pelin pelinappulat. Magnolia on huikea, taitavin siveltimenvedoin maalattu amerikkalaisen pikkukaupungin muotokuva. Elokuva patoutuneista tunteista, kätketystä rakkaudesta ja ihmisen taistelusta jokapäiväisen olemassaolonsa oikeuksien puolesta.
Suurinta elämässä elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Skotlannin ylämaille. Elokuva kertoo skotlantilaisen Bess McNeillin tarinan. Oman yhteisönsä ja kalvinistisen kirkon paheksunnasta huolimatta Bess menee naimisiin öljynporauslautalla työskentelevän Janin kanssa. Bess on jokseenkin yksinkertainen, ja hänen onkin vaikeaa elää ilman Jania tämän ollessa töissä lautalla. Bess rukoilee Janin tulevan takaisin, ja kun Jan sitten palaa halvaantuneena työonnettomuuden seurauksena, Bess uskoo sen olevan hänen syytään. Koska Jan ei pysty enää rakastelemaan, hän kehottaa Bessiä harrastamaan seksiä muiden miesten kanssa ja kertomaan hänelle yksityiskohdat. Bess alkaa pian uskoa, että toteuttaa teoillaan Jumalan toiveita.
Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaustyö vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffautin käsikirjoitukseen ja ensi-iltansa se sai vuosi Truffautin 400 kepposta -elokuvan jälkeen. 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais'n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.
Kesä 1963. 17-vuotias Baby on lomalla perheensä kanssa. Baby tutustuu komearaamiseen Johnnyyn, joka työskentelee tanssiopettajana paikallisessa lomahotellissa. Mutta tavanomaisen valssin ja rumban lisäksi lukujärjestyksessä on myös jotain aivan muuta: kuuma, sensuelli tanssi, joka on elämys koko vartalolle...
Norman ja Paul ovat veljeksiä. Norman seuraa tiukasti isänsä jalanjälkiä, eli vie opiskelut loppuun, menee naimisiin ja asettuu aloilleen. Komea pikkuveli Paul on radikaalimpi ja haluaa loistokasta uraa lehtimiehenä. Norman joutuu seuraamaan vierestä Paulin päällisin puolin hiemoa uraa, jota ohjaa entistä enemmän uhkapelit ja alkoholi. Vaikeuksien keskellä perhettä yhdistää yhteinen harrastus, perhokalastus, joka on kuin metafora rakkaudelle, jota ei osattu muuten ilmaista.
Puolassa vuonna 1982 miehensä menettävä kääntäjä joutuu surunsa uhriksi. Hän hakee ratkaisuja seksistä, pojastaan, laista ja hypnotismista, kun hänellä ei sotalain aikaan ole muutakaan.