Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.

Amerikassa ikänsä asunut saksalaissyntyinen Leopold Kessler (Jean-Marc Barr) matkustaa Saksaan tarkoituksenaan avustaa Saksan kunnostamisessa toisen maailmansodan jälkeisen tuhon keskellä. Kessler-setä (Ernst-Hugo Järegård) hankkii Leopoldille arvostetun työpaikan Zentropa-rautatieyhtiöltä makuuvaunukonduktöörinä. Matkustajat pitävät hyväntuulisesta, reippaasta ja työlleen omistautuneesta Leopoldista. Junan kyydissä Leopold tapaa yhtiön omistajan kauniin tyttären, Katharina Hartmannin (Barbara Sukowa), johon hän alkaa pikkuhiljaa rakastua. Yhtiön omistajat ja amerikkalaiset käyttävät Leopoldia pelinappulanaan, ja Leopold ei halua valita puolta heidän välisessään poliittisessa sodassa.

Martinin perhe hankkii kotitalousrobotin, joka muistuttaa ulkoisesti ihmistä. Ennen pitkää perhe huomaa, että heidän robotillaan on muitakin inhimillisiä piirteitä. NDR-114 on luova, tunteellinen ja aloitekykyinen. Ajan oloon robotti haluaisi muuttua oikeaksi ihmiseksi, mutta ihmisyydellä on hintansa...

Nyrkkeilijä Arm ansaitsee elantonsa irlantilaisen mafiaklaani Deversin velkojen perijänä. Samalla hän yrittää auttaa autistista poikaansa parempaan elämään ja irti väkivallasta. Kun Arm saa ensimmäisen tappokäskynsä, hän joutuu valitsemaan, kumpi perhe on hänelle tärkeämpi.

Siiri ja Usko tutustuvat ja rakastuvat kesäisellä leirintäalueella. Kun leirintäalue autioituu ihmisten palatessa työhön viikonlopun jälkeen, jäävät nuoret viettämään viikkoa yhdessä salaten romanssinsa Siirin ikääntyneeltä ja rammalta aviomieheltä Berteliltä.