Tunteisiin vetoava klassikko kulkurista, joka ottaa huostaansa kodittoman pikkupojan.

Luis Buñuelin tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin töihin lukeutuva Porvariston hillitty charmi on nimensä mukainen elokuva: hillityn hauska kertomus ranskalaisista porvareista, ns. yläluokasta, joiden elämä on kaukana värikkäästä, mutta unet ja painajaiset sitäkin sisältörikkaampia.

Miamin pahojen poikien Miken ja Marcuksen elämä ei ole täysin jäänyt polkemaan paikoillaan, sillä perhe-elämässä on tapahtunut muutoksia ja ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet ottavat kiinni jokaisen. Mike on vihdoinkin menossa naimisiin, mutta Marcus saa hääkemuissa sydänkohtauksen ja kokee hengellisen heräämisen. Kaikkea myös edelleen varjostaa edellisessä elokuvassa kuolleen poliisipäällikkö Howardin muisto. Kun salaperäiset rikolliset ryhtyvät mustaamaan Howardin muistoa lavastamalla hänet korruptiopesäkkeeksi, jää Miken ja Marcuksen ainoaksi mahdollisuudeksi puhdistaa entisen päällikkönsä nimi (ja siinä samalla omansa) ja toimittaa todelliset rikolliset telkien taakse. Tähän he saavat apua yllättävältä taholta, kun Howard lähettää postuumisti viestin Mikelle ja Marcukselle. Eipä kaksikko tiedä minkälaiseen herhiläispesään he päänsä työntävät, nimittäin pian sotkussa ovat mukana myös heidän perheensä.

Monty Python nyt ottaa käsittelyyn ihmisen seitsemän ikäkautta – syntymästä kuolemaan. Episodit ja niiden pilkka kohdistuu kaikenlaisiin elämän herroihin, bisnesmaailmaan, uskontoon, kouluun, armeijaan, valtioon… Elämän tarkoituksessa on jokaiselle jotakin, ja lukuun ottamatta puhuvia kaloja, suurin osa elokuvasta on tähdätty loukkaamaan jotakuta sillä samalla hetkellä kun joku toinen putoaa naurusta lattialle.

Mikään ei ole pyhää kun Mel Brooks näyttää meille mitä oikeasti tapahtui hillittömässä tulkinnassaan historiastamme. Naururaina porhaltaa kepeästi halki aikojen – niin elokuvan 2001 innoittamana kuin kuvaten oikeita tapahtumia Rooman imperiumista), Ranskan vallankumouksesta ja Espanjan inkvisitiosta.