Ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan Tarkovski haastoi sotaelokuvan lajityypin ja lähestyi aihetta lapsen näkökulmasta. Toisessa maailmansodassa taistelevasta lapsisotilaasta kertovassa teoksessa unien ja muistojen maisemat vuorottelevat etulinjan kohtalonäkyjen kanssa.