1800-luvun puolivälissä Amerikka oli uudisraivaajien maa, jossa raadettiin veren maku suussa. Vuonna 1847 syrjäiselle linnakkeelle löytää tiensä uupunut kulkija nimeltä Colqhoun. Järkyttyneenä hän kertoo, kuinka hän ja muutamat uudisasukkaat joutuivat syömään menehtyneitä tovereitaan selvitäkseen hengissä. Kapteeni John Boyd alkaa kuitenkin epäillä, että Colqhoun on päässyt ihmislihan makuun vähän turhankin hyvin...
Kuusi teini-ikäistä matkustaa autolla, kun heidän on yhtäkkiä mentävä tieltä, kun he löytävät onnettomuuden estämän tien. Mutta nuoret katoavat Länsi-Virginian tiheässä metsässä, missä heitä ajaa kanibaalien ihmiskunta, joka on kauhistuneesti kaatunut heidän luontaisesta ruokinnastaan sukupolvien ajan ...
Pienessä Uuden Seelannin rannikkokaupungissa on hiljaisempaa kuin tavallisesti. Kaikki sen asukkaat ovat yhtäkkiä hävinneet. Onko mahdollista, että heidät olisi pilkottu pieniin paloihin...? Kyllä, ryhmä avaruusolentoja on vallannut kaupungin ja he aikovat tehdä sen asukkaista jauhelihaa intergalaktiselle hampurilaisketjulle. Avaruusolennoilla on yksi paha ongelma: AIDS - Alien Investigation of Defence Service, Pojat. Heillä on suunnitelmissa revolvereja, tekovihaa, moottorisaha, ja he ovat valmiita potkimaan muukalaisperseitä.
Valokuvaaja Leon Kaufman yrittää tehdä suurta läpimurtoaan ja koostaa kuvasarjaa metron maanalaisesta pimeydestä, jossa elämisen äänet hukkuvat junien kolisevaan meteliin. Askel askeleelta Leon lähestyy Mahoganya, karmaisevaa sarjamurhaajaa. Todistajanaan Leonilla on ainoastaan kamera.
Ruotsin lahja kansainväliselle elokuvataiteelle, Dolph Lundgren, yllättää tällä kertaa demonien metsästäjänä – ja vakuuttaa kaiken nähneen katsojan monipuolisuudestaan. Alaskalaisen pikkukaupungin rauha järkkyy, kun raa’at perhesurmat kylvävät kauhua asukkaiden keskuudessa. FBI-agentti Evelyn Pierce (Kristina Kelbe) palaa kotikaupunkiinsa setvimään sotkua. Lopulta hänen ja kollegoidensa on myönnettävä, että elämää nähnyt demoninmetsästäjä Woodley (Lundgren) on oikeassa todetessaan raakojen surmien olevan yliluonnollisten voimien tekosia. Ainoa keino saada pillastunut piru nalkkiin on antaa Woodleyn hoitaa hommansa… Ronskia räiskettä ja huiman visuaalisia veriroiskeita verkkokalvoille räväyttävä Don’t Kill It ei jarruttele mutkissakaan. Kulttimainetta nauttiva ohjaaja Mike Mendez (Big Ass Spider! ja The Convent) osoittaa jälleen olevansa graafisen kauhun mestari.
Nyt hän on tullut takaisin, Anthony Perkins Norman Batesin osassa - mielenvikaisena, joka on aina valmis täyttämään murhanhimoisen äitinsä tahdon. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että rauha on lopultakin palannut syrjäiseen motelliin, jossa on vuosien aikana tapahtunut niin monia kauhistuttavia väkivaltaisuuksia. Jos vain nuori, hämärää menneisyyttään pakeneva, nainen ei olisi ilmestynyt Batesin Motelliin. Hänen vaaleat hiuksensa ja viaton olemuksensa saavat Normanin muistamaan jotakin mitä tapahtui menneisyydessä - jotakin, josta silloin tuli hänen uhrinsa...
Jonathan Parker alkaa nähdä painajaisia joukkomurhaaja Horace Pinkeristä. Painajaisia, jotka käyvät toteen... Jonathan kertoo unistaan kasvatti-isälleen etsivä Don Parkerille. Yhdessä kaupungin poliisivoimien kanssa he tekevät kaikkensa pysäyttääkseen Pinkerin, mutta silti tämä tappaa Jonathanin rakastetun. Lopulta Pinker saadaan kiinni ja tuomitaan sähkötuoliin. Mutta jokin menee pieleen. Pahasti pieleen. Sähkövirta, jonka on tarkoitus tappaa, muuttaakin Pinkerin hirvittävällä energiamäärällä latautuneeksi paholaiseksi. Hirviöksi, joka käyttää hyväkseen elävien ruumiita. Mikään ei tunnu pystyvän tuhoamaan Pinkeriä, kunnes Jonathan vaatii kostoaan...