Vuosi 1967. Susanna Kaysen elää 60-lukua kuten kuka tahansa 17-vuotias, ymmällään oleva nuori nainen. Kunnes hän päättää päästä pahasta päänsärystä ja huuhtelee purkillisen aspiriinia vodkalla, jonka seurauksena vanhemmat passittavat Susannan mielisairaalaan "lepäämään". Rajatilapersoonallisuudeksi määritelty Susanna joutuu viettämään vuoden psykiatrisessa hoidossa, ja ystävystyy pian muiden enemmän tai vähemmän häiriintyneiden nuorten naisten kanssa. Heistä voimakkain on sosiopaatti Lisa, joka opettaa Susannalle niksit selviytyä hoitolaitoksen kovasta kurista. Mutta tärkein opetus on vielä jäljellä: miten saada elämänsä takaisin?
Jakob Petersen on omistanut elämänsä Intian katulasten auttamiselle. Kun lastenkoti uhataan sulkea rahavaikeuksien takia, Jakobille tarjoutuu yllättävä tilaisuus pelastaa tilanne. Tanskalainen liikemies Jørgen on valmis lahjoittamaan lastenkodille suuren summan rahaa. Lahjoitukseen sisältyy kuitenkin tiettyjä ehtoja... Jakobin täytyy palata Tanskaan ja osallistua Jørgenin tyttären häihin. Häistä muodostuu merkittävä käännekohta, jossa menneisyys ja tulevaisuus törmäävät yhteen asettaen Jakobin elämänsä vaikeimman valinnan eteen.
Arka ja herkkä Janet kasvaa köyhässä ja monilapsisessa perheessä ja hänen kasvuvuosiaan varjostavat monet tragediat. Janet löytää pakotien arjen vaikeuksista kirjoista ja runoudesta. Virheellinen skitsofreniadiagnoosi vie hänet kuitenkin pakkohoitoon sairaalaan, jossa hänelle annetaan sähköshokkeja. Miten tästä naisesta tuli lopulta yksi maailman arvostetuimmista naiskirjailijoista?
Uskomattoman vaikuttava elokuva. En halua vertailla tätä amerikkalaisversion kanssa sanoen jompaakumpaa paremmaksi, sillä ne ovat hyvin samanlaiset. Eroavaisuudet ovat vahvuuksia molempien kannalta, esim. ohjaajan jälki näkyy teeman painotuksissa. Kaikki näyttelijät ovat molemmissa aivan mykistäviä. Tässä tosin he olivat minulle ennalta tuntemattomia, joten se toki se vaikutti yleisesti kokonaisuuteen(, mutta tämäkin on eroavaisuus, joka on molempien versioiden kannalta positiivinen).Tarina jää mietityttämään ja on niin uskomattoman vahva, vaikuttava ja koskettava.
Aktivisti Bayard Rustin kohtaa rasismia ja homofobiaa auttaessaan muuttamaan USA:n kansalaisoikeuksien historian suuntaa järjestämällä marssin Washingtoniin vuonna 1963.
Jerry on heroinisti, joka on huumeriippuvuutensa takia menettänyt elämässään kaiken, millä on ollut hänelle merkitystä. Audreyn huomatessa, että Jerry on se henkilö, joka voi auttaa häntä selviytymään läpi tämän tragedian, Jerry löytää samanaikaisesti itsestään sen voiman, jolla hän pystyy selviytymään omista vaikeuksistaan.
Mainosmies Nick on äimän käkenä, kun hän saa pomokseen naisen. Nick päättää perehtyä naisten ajatusmaailmaan ajelemalla säärikarvansa ja pukeutumalla sukkahousuihin. Hölmöily kostautuu kylppärissä, kun Nick lyö päänsä ja menettää tajuntansa. Herättyään hän huomaa lukevansa naisten ajatukset. Naisen kirjoittama ja ohjaama elokuva oli joidenkin mielestä sovinistinen, mutta Mel Gibson nauroi koko matkan pankkiin.
Nuoren miehen sydän särkyy, kun hänen suuri rakkautensa Charlotte jättää hänet. Nuorukainen päättää tehdä kaikkensa saadakseen tytön takaisin. Elämä kuitenkin jatkuu yllättävine käänteineen ja pian astronomia antaakin nuoren miehen elämälle suuntaa. Yritys saada Charlotte takaisin muuttuu yritykseksi yrittää löytää oma itsensä ja paikkansa universumissa.