Erakkomainen Léon asustelee New Yorkin rähjäisissä osissa ja tekee satunnaisia tappokeikkoja. Kun korruptoitunut poliisi murhaa naapurissa asuvan perheen, Léon ottaa hoiviinsa teurastuksesta selvinneen 12-vuotiaan tytön. Kahden yksinäisen välille kehittyy lämmin ystävyys.
Dae-su on viettänyt viimeiset 15 vuotta vangittuna hänelle räätälöidyssä sellissä, tietämättä lainkaan syytä tuomiollensa. Minkä rikoksen hän on tehnyt? Ketä hän on loukannut? Kuka on kaiken takana? Ja miksi hänen nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen vapautetaankin hetkeksi, etsimään syy kaikkeen?
Kieslowskin väritrilogian viimeisessä osassa liikutaan punahehkuisessa Genevessä. Kiireinen, nuori opiskelija Valentine törmää autollaan koiraan. Koska kaulapannassa on nimi, Valentine vie haavoittuneen eläimen sen omistajalle. Tämä on eläkkeellä oleva tuomari Kern, joka Valentinen hämmästykseksi ei piittaa koiransa kohtalosta. Sen sijaan hän salakuuntelee naapuriensa puhelinkeskusteluja. Ensihämmennyksestä huolimatta heidän välilleen syntyy psykologinen jännite, ja ystävyys syvenee kun tuomari alkaa uskoutua Valentinelle.
Tri Caligarin kabinetti (Das Cabinet des Dr. Caligari) on vuonna 1920 ensi-iltansa saanut saksalainen mykkäelokuva. Robert Wiene ohjasi sen Carl Mayerin ja Hans Janowitzin käsikirjoituksen pohjalta. Elokuvaa pidetään sekä kauhufiktion että ekspressionistisen elokuvataiteen merkkipaaluna. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka loppuratkaisussa tarinan asetelma käännetään päälaelleen edeltäviin tapahtumiin nähden.
Nyrkkeilypromoottori Turkish ja hänen omalaatuinen kumppaninsa Tommy vedetään mukaan sopupelin kiehtovaan maailmaan surullisenkuuluisan Brick Topin toimesta. Asiat mutkistuvat, kun eräs nyrkkeilijähörhö voittaa matsin, vaikka käsikirjoituksen mukaan tämän olisi pitänyt hävitä. Nyrkkeilijä ei hevillä usko, että välillä on tuottoisampaa hävitä. Samaan aikaan kun kehässä kuohuu, toisaalla hiotaan suurta timanttiryöstöä. Värikkään konnakoplan tunkiessa mukaan kuvioihin sekä oja että allikko tulevat pian tutuiksi. Raha puhuu, nyrkit heiluvat, aseet räksättävät ja koirat haukkuvat!
Ernst Lubitschin komediaklassikossa puolalaisen näyttelijäseurueen jäsenet joutuvat Gestapolta pelastautuakseen esittämään natseja ja jopa Hitleriä.
Kyyninen ja itsekäs tv-toimittaja Phil joutuu tekemään juttua pikkukaupungin vuotuisesta murmelijuhlasta. Phil haluaa tehdä jutun äkkiä ja häipyä, mutta myrsky pakottaa hänet jäämään yöksi. Aamulla hän tajuaa elävänsä jälleen juhlapäivää, ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Aluksi Phil jopa nauttii tilanteesta. Pian mies tajuaa, että hänen itsensä on muututtava, jotta murmelipäivät loppuisivat
Kaksi toisilleen vierasta ihmistä tapaa Tokiossa. Charlotte on Tokiossa kiireisen valokuvaajamiehensä Johnin kanssa. John ei osoita paljoakaan kiinnostusta vaimoaan kohtaan, ja Charlotte viettää suurimman osan ajastaan yksin hotellissa. Siellä hän tapaa näyttelijä Bob Harrisin, joka on Tokiossa tekemässä viskimainosta. Bob on tehnyt erityisen tuottoisan sopimuksen, mutta hän on uupunut ja kyllästynyt koko tilanteeseen – samoin kuin vaimoonsa. Vaimo soittaa Bobille Los Angelesista useita kertoja päivässä kuullakseen Bobin mielipiteen heidän talonsa sisustuksesta. Tyhjyyden tunne painostaa, mutta Charlotten ja Bobin välille syntyy yhtäkkinen yhteenkuuluvuuden tunne keskellä vierasta maailmaa. Yhdessä he tutustuvat Tokioon ja japanilaisten karaoke-mieltymykseen ja yllättäen he löytävät olemassaololle syvemmän merkityksen kuin ennen.
Kesä 1963. 17-vuotias Baby on lomalla perheensä kanssa. Baby tutustuu komearaamiseen Johnnyyn, joka työskentelee tanssiopettajana paikallisessa lomahotellissa. Mutta tavanomaisen valssin ja rumban lisäksi lukujärjestyksessä on myös jotain aivan muuta: kuuma, sensuelli tanssi, joka on elämys koko vartalolle...
He tappavat 52 ihmistä kolmessa viikossa ja tiedotusvälineet tekevät heistä kuuluisuuksia: he ovat Mickey ja Mallory. Heidän summittaisilla ja kylmäverisillä murhillaan on aina yksi silminnäkijä, joka tekee selkoa "M ja M -murhista". Tiedotusvälineet mässäilevät niillä ja kansa kuuntelee...