Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Kapteenina Amerikan sisällissodassa palvellut Nathan Algren värvätään taitojensa vuoksi Japanin keisarin, Meijin, joukkoihin. Hänen pitää kouluttaa keisarin joukot ratkaisevaan taisteluun maan viimeisiä samuraita vastaan. Algren haavoittuu ja joutuu samuraiden vangiksi. Vankeudessa hän tutustuu heidän tapoihinsa, kulttuuriinsa ja kunniakäsitykseensä. Enää ei olekaan selvää, kumman puolen hän valitsee...
Ikoma ja Rautalinnake jatkavat taisteluaan Unatossa ja hankkivat liittolaisia vallatakseen alueen takaisin kabane-laumalta.