Olivier Dahanin ohjaama elokuva kertoo Edith Piafin värikkäästä, uhmakkaasta ja traagisestakin elämästä.Piaf lauloi itsensä katuojasta New Yorkin upeimpien konserttisalien parrasvalojen loisteeseen. Hän varttui köyhyydessä Pariisin bordellien ja katulyhtyjen loisteessa, mutta hänen taianomainen äänensä teki hänestä tähden kaikkialla maailmassa.Pariisin varpuseksi kutsutun Piafin unohtumattomat live-esiintymiset ja kauniit laulutulkinnat tunnetaan yhä Atlantin molemmin puolin: muun muassa ”La Vie en Rose”, ”Milord” ja ”Hymn to Love” kuullaan elokuvassa ihastuttavina alkuperäisversioina.Edith Piafin hengästyttävä elämäntarina on täynnä käännekohtia, skandaaleja, rikkirepivää rakkautta sekä yksinjäämisen pelkoa. Jopa oman terveytensä uhalla, hän palasi yleisön eteen yhä uudelleen ja teki kipeistä, elämän makuisista sanoituksistaan totta.
Uuden vuosisadan alkaessa Japanin talous romahti, työttömyys kasvoi, ja samaan aikaan kun aikuiset menettivät tulevaisuudenuskonsa, lapsissa alkoi kasvaa halveksunta heitä kohtaan. Vanhempi sukupolvi alkoi pelätä nuorisoa ja kykenemättömänä ymmärtämään sen motiiveja enää lainkaan otti käyttöön todella radikaalin keinon: hallitus perusti taistelupeli Battle Royalen, jossa kerran vuodessa satunnaisesti valitun koululuokan oppilaat pakotetaan tappamaan toisensa siten, että vain yksi jää henkiin ja pääsee vapauteen. Kilpailuun joutuu 42-henkinen yhdeksäs luokka, joka lähetetään autiolle saarelle. Siellä oppilaat saavat ruokaa, juomaa, kartan, kompassin ja sattumanvaraisen aseen, minkä jälkeen he lähtevät yksitellen ulos oppilasnumeron mukaisessa järjestyksessä. Jos kolmen vuorokauden kuluttua useampi kuin yksi oppilas on hengissä, heidät kaikki tapetaan.
Tracy Turnblad on ylipainoinen, mutta iloinen, suvaitsevainen ja unelmiinsa uskova teini-ikäinen, joka hallitsee kaikki oikeat tanssiliikkeet. Äidiltä ja tv:n musiikkishow'n päälliköltä Velma von Tusslelta puuttuu uskoa erilaisuuden pärjäämiseen parrasvaloissa, mutta Tracyn ja tämän ystävien sinnikkyyden myötä on heidänkin myönnettävä, että kunnon kampaus rokkaa! Tervetuloa 60-luvulle, jonka sykettä ei voi pysäyttää!