Elokuvan kuvaamat tapahtumat sijoittuvat kokonaisuudessaan yhteen huoneeseen, jossa pyörätuolissa istuva James Stewartin näyttelemä lehtikuvaaja L.B. Jeffries on jo kuudetta viikkoa seurannut naapureittensa touhua ikkunastaan. Jeffries on vakuuttunut, että vastapäisessä talossa on sattunut murha.
Leonard Shelby ei kykene muistamaan mitään - paitsi sen, että hänen vaimonsa on murhattu. Aivovaurion takia mies kärsii lähimuistin menetyksestä. Kaikki hänen uudet, vaimonsa kuoleman jälkeiset muistot haalistuvat kymmenen minuutin kuluessa. Leonardin elämä on sirpaleina ja hän yrittää pitää langat käsissään ottamalla kuvia muistutukseksi ja jopa tatuoimalla itseensä tärkeitä asioita. Mies haluaa kostaa vaimonsa murhaajille; mutta tuntuuko edes oikeutettu kosto miltään, jos sitä ei pysty muistamaan ja elämään yhä uudestaan?
Korkealla, Los Angelesin kattojen yläpuolella, terroristiryhmä on vallannut pilvenpiirtäjän, ottanut sen työntekijöitä panttivangiksi ja julistaneet sodan. Mutta heiltä on jäänyt yksi ihminen huomaamatta... vapaata viettävä poliisi. Yksin... väsynyt... ja kaikkien ainoa toivo. Hän on New York Cityn etsivä John McClane, joka on hiljattain saapunut kaupunkiin viettämään joulua hänestä etääntyneen vaimonsa kanssa. Mutta McClanen odottaessa vaimon toimistojuhlien päättymistä, terroristit iskevät ja valtaavat rakennuksen. Terroristijohtaja Hans Gruberin ja tämän raa'an kätyrin kootessa panttivankeja McClane onnistuu poistumaan huomaamatta. Aseistettuna ainoastaan virka-aseellaan ja oveluudellaan, McClane alkaa yksinäisen sotansa.
Kaunis Grace pakenee gangstereita ja päätyy pieneen, erityksissä olevaan Dogvillen kylään. Grace etsii turvaa kyläläisiltä ja paikallisten asukkaiden puhemies Tom rohkaisee ihmisiä avaamaan kotinsa ja sydämensä muukalaiselle ja auttamaan tämän piilottamisessa. Turvapaikan vastineeksi Gracelta vaaditaan työpanosta kyläyhteisön hyväksi. Mutta kun takaa-ajajat käynnistävät etsintänsä toden teolla, Dogvillen asukkaat päättävät muuttaa sopimusta: Grace saa luvan maksaa uusille suojelusenkeleilleen – kalleimman kautta.
Yksinäisen aikamatkaajan, vuodesta 2035, on ratkaistava arvoitus, joka voi pelastaa hänen kansansa – tai tuhota sen. Tappajavirus on tuhonnut maailman väestön lähes kokonaan ja eloonjääneiden on asuttava pimeissä maanalaisissa yhteiskunnissa. Cole lähtee ‘vapaaehtoisena' menneisyyteen löytääkseen puhtaan virusnäytteen, jonka avulla tiedemiehet saattavat kehittää parannuskeinon. Matkallaan hän törmää kauniiseen psykiatriin ja hullunjärkevään mielisairaaseen. Cole taistelee aikaa vastaan etsiessään 12 apinan armeijaa, tappavaan tautiin liittyvää ääriryhmää…
Linnut (The Birds) on Alfred Hitchcockin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 1963. Se perustuu Daphne du Maurierin kirjoittamaan samannimiseen novelliin. Hitchcock itse piti Lintuja merkittävimpänä elokuvanaan. Hitchcock esiintyy elokuvan alussa kävelemällä kahden koiran kanssa ulos eläinkaupasta. Elokuvassa ei ole lainkaan lisättyä taustamusiikkia. Internet Movie Databasen mukaan elokuvan mahdollinen uudelleenfilmatisointi julkaistaan vuonna 2013
Edmond Burke on tullut tähänastisen elämänsä päätepisteeseen - käännekohtaan, jonka vaatimat radikaalit ratkaisut jättävät tyypilliset ikäkriisikokeilut varjoonsa. Elämäänsä kohtaan tunteman suunnattoman tyytymättömyyden lisäksi Edmondia vaivaa tyhjyyden tunne, olo, että nykyinen suunta vie ainoastaan pettymysten kautta hautaan. Mutta jokaisella miehellä on olemassa se viimeinen pisara, jota ei voi enää niellä. Ja Edmond on ottanut liikaa päähän potkimista ilman vastarintaa - on aika potkia takaisin. Selkeällä päätöksellä, ilman epäilyksen häivääkään, Edmond pudottaa aikaisemman elämänsä harteiltaan, ja lähtee New Yorkin öisille kaduille etsimään itseään ja vastauksia. Mutta vaikka Edmond onkin valmis ottamaan vastaan kaiken mitä kaduilla on annettavana, eivät katujen öiset liikkujat ole välttämättä valmiit Edmondille...