Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.

Kaunis Grace pakenee gangstereita ja päätyy pieneen, erityksissä olevaan Dogvillen kylään. Grace etsii turvaa kyläläisiltä ja paikallisten asukkaiden puhemies Tom rohkaisee ihmisiä avaamaan kotinsa ja sydämensä muukalaiselle ja auttamaan tämän piilottamisessa. Turvapaikan vastineeksi Gracelta vaaditaan työpanosta kyläyhteisön hyväksi. Mutta kun takaa-ajajat käynnistävät etsintänsä toden teolla, Dogvillen asukkaat päättävät muuttaa sopimusta: Grace saa luvan maksaa uusille suojelusenkeleilleen – kalleimman kautta.

Ratsuväen luutnantti John Dunbar saa komennuksen preerian yksinäiselle vartioasemalle, susien ja intiaanien keskelle. Perillä mies alkaa arvostaa siouxheimoon kuuluvien intiaanien elämäntapaa ja hänestä tulee siouxien uskottu.