Taylor Hackford on ohjannut tämän vahvan ja eeppisen tarinan sukua toisilleen olevista pojista, jotka kasvavat aikuisiksi veljeksinä itäisen Los Angelesin väkivaltaisessa jengikulttuurissa. Heidän yhteytensä katkeaa järkyttävissä olosuhteissa, ja kohtalo kuljettaa heistä jokaisen omalle tielleen: Pacon armeijaan ja huumepoliisiksi, Miklon San Quentinin vankilan julmiin jengeihin ja Cruzin huumeidenkäyttäjäksi. Mutta verisiteet ja kunnia punovat heidän elämänsä yhteen kunkin taistellessa omalla tavallaan vallasta ja kunnioituksesta.
Elokuva tehtiin toisen maailmansodan aikana saksalaisten miehittäessä Ranskaa. Teoksen tapahtumapaikkana on näennäisesti pariisilainen teatteri 1830-luvulla, mutta siinä nähdään vertauskuvia elämästä saksalaisten miehittämässä Ranskassa. Se kertoo kauniista kurtisaanista Garancesta ja neljästä miehestä, jotka kukin rakastavat häntä omalla tavallaan: miimikko|miimikosta, näyttelijästä, rikollisesta ja aatelismiehestä.Kolmen tunnin mittaista eeposta on sanottu Ranskan vastaukseksi elokuvalle Tuulen viemää. Elokuva on äänestetty vuonna 1993 kaikkien aikojen parhaaksi ranskalaiseksi elokuvaksi elokuva-alan kokouksessa järjestetyssä äänestyksessä, ja vuonna 1995 Académie Européenne luokitteli sen yhdeksi kolmesta vuosisadan elokuvasta.Elokuvan käsikirjoitus oli Oscar-ehdokkaana 1947.
Ohjaaja Caden Cotard on valmistelemassa uutta näytelmää. Hänen vaimonsa Adele on jättänyt hänet Berliinin taidepiirien vuoksi ja ottanut heidän tyttärensä Oliven mukaansa. Cadenin terapeutti Madeleine on kunnostautunut kirjansa myynnissä paremmin kuin potilaansa auttamisessa. Tuore suhde teeskentelemättömän Hazelin kanssa on ajautumassa ennenaikaisesti karille. Outo sairaus on saanut hänet huolestumaan elämänsä lyhytaikaisuudesta, joten hän matkustaa New Yorkiin luodakseen todellisen mestariteoksen. Hän haluaa tehdä näytelmän kaikesta ja kokoaa näyttelijät varastorakennukseen, minne hän aikoo rakentaa New Yorkin pienoiskoossa. Näyttelijä esittää häntä itseään. Hänen vaimonsa, joka on näyttelijä, esittää itseään. Hän ohjaa näyttelijöitä esittämään arkipäivän elämää, jota syntyy tässä varastorakennuksen sisällä olevassa ja alati kasvavassa kaupungissa. Näytelmä pitkittyy niin, että lopulta on mahdotonta erottaa näytelmää todellisuudesta, ja toisinpäin.
Älykkään 14-vuotiaan Haleyn ei pitäisi chattailla 32-vuotiaan valokuvaajan Jeffin kanssa netissä ja luvata tapaavansa miehen. Äkkiä hän onkin Jeffin kotona sekoittamassa drinkkejä ja riisumassa vaatteitaan valokuvausta varten.
Damien saa tehtäväkseen soluttautua jengiin estääkseen joukkotuhoaseen joutumisen vääriin käsiin - mutta päästäkseen sisäpiiriin Damien tarvitsee liittolaisen.
Kirsty herää kauhusta kankeana mielisairaalassa. Muisto hänen isänsä kammottavasta kuolemasta kummittelee yhä hänen verkkokalvoillaan. Tohtori Channard on ainut ihminen, joka suostuu ottavaan vakavasti hänen tarinansa "toiselta puolelta" tulevista olennoista, kenobiiteistä. Channard lumoutuu ajatuksesta saada kokea äärimmäinen nautinto ja rajaton tuska helvetissä.Kirstyn murhanhimoinen äitipuoli auttaa häntä tiellä kohti helvetin äärirajoja.
Los Angelesin kaduilla riehuu uudenlainen tappaja. Säälimätön, brutaali ja aina askeleen poliiseja edellä oleva murhaaja kelpuuttaa uhrikseen kenet tahansa - kukaan ei ole turvassa. Kaupunki on voimaton murha-aallon alla ja apuun kutsutaan armeijan erikoisjoukkoihinkin kuulunut kyttä, lain vahva käsi, Marion "Cobra" Cobretti. Cobra saa tehtäväkseen suojella tärkeää silminnäkijää Ingridiä, joka näki murhaajan itse teossa. Samalla selviää, ettei vastassa ole vain yksi murhaaja vaan kokonainen armeija fanaattisia tappajia. Cobran on otettava kaikki tappavat taistelukeinonsa käyttöön ja ladattava Jati-Matic -konepistoolinsa valmiiksi sotaan.
Jäätyään loukkuun Brasilian viidakkoon, amerikkalaiset retkeilijät huomaavat olevansa laittoman elinsiirtorenkaan uhreja.