Loistavan näyttelijäkaartin avulla tehty Stanley Kubrickin eeppinen sotaelokuva kuvaa Vietnamin sotaa ja sitä edeltävää, ihmisarvoa alentavaa koulutusvaihetta, jolla yritetään muovata tavallisista nuorukaisista ammattimaisia tappajia. Joker, Animal Mother, Gomer, Eightball ja Cowboy joutuvat kovakouraisen kouluttajan johtamalle helvetilliselle alokasleirille, jolla heitä kohdellaan kuin he olisivat matoja, saastaa tai jotain vieläkin alhaisempaa. Toiminta on raakaa, tarinaa kerrotaan mitään säästelemättä ja dialogi on maustettu pisteliäällä huumorilla. Ankaralta alokasleiriltä Hue Cityn taistelujen kauhuihin, Full Metal Jacket on filmaattinen täysosuma.
Tutkijat, aktivistit ja poliitikot analysoivat afroamerikkalaisten kriminalisointia ja USA:n vankilabuumia ajatuksia herättävässä dokumentissa.
Kamputsea 1973. Toimittaja Sydney Schanberg tekee juttua punaisten Khmerien vallankaappauksesta, joka vaatii yli miljoonan ihmisen hengen. Schanbergin ystävä ja tulkki Dith Pran toimii tämän paikallisena kontaktina Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä, jossa punaiset khmerit aiheuttavat jatkuvasti levottomuuksia. Tiimiin kuuluu myös valokuvaaja Al Rockoff. Levottomuudet pahenevat ja Pranin perhe järjestetään turvaan Kambodžan ulkopuolelle, mutta Pran haluaa jäädä ja jatkaa toimitustyötä. Lopulta länsimaalaiset evakuoidaan maasta ja Pran joutuu punakhmerien vangiksi ja lähetetään epäinhimillisiin oloihin veriselle keskitysleirille. Schanberg taistelee Yhdysvalloista käsin ystävänsä pelastamiseksi. Koska Kambodza oli täysin suljettu, tietojen liikkuminen sinne tai takaisin oli lähes mahdotonta.
Uskomattoman vaikuttava elokuva. En halua vertailla tätä amerikkalaisversion kanssa sanoen jompaakumpaa paremmaksi, sillä ne ovat hyvin samanlaiset. Eroavaisuudet ovat vahvuuksia molempien kannalta, esim. ohjaajan jälki näkyy teeman painotuksissa. Kaikki näyttelijät ovat molemmissa aivan mykistäviä. Tässä tosin he olivat minulle ennalta tuntemattomia, joten se toki se vaikutti yleisesti kokonaisuuteen(, mutta tämäkin on eroavaisuus, joka on molempien versioiden kannalta positiivinen).Tarina jää mietityttämään ja on niin uskomattoman vahva, vaikuttava ja koskettava.
Vuonna 1988 ohjaaja Kirsi Liimatainen muutti Itä-Saksaan opiskelemaan marxismi-leninismiä salaiseen kansainväliseen kouluun. Hänen vuosikurssinsa jäi sen viimeiseksi. Elokuva on Liimataisen matka menneisyyteen kohti kommunismia sekä vanhoja opiskelutovereita ympäri maailmaa.