Omalaatuinen keksijä on tehnyt autostaan aikakoneen. Vempainta kokeileva teinipoika joutuu 1950-luvulle, vanhempiensa nuoruuteen. Menneisyyden kulkuun ei pitäisi puuttua, mutta mikä neuvoksi, kun oma äiti ihastuu tulevaan poikaansa ja hylkää miehen, josta pitäisi tulla pojan isä?

Joel Barish järkyttyy kuullessaan, että hänen tyttöystävänsä Clementine Kruzynski on poistanut hänet mielestään. Raivoissaan hän haluaa saman järjestelmän avulla poistaa itsekin Clementinen mielestään. Mutta kun muistot Clementinesta alkavat hämärtyä, Joel rakastaa tätä vieläkin. Ystävänpäivänä 2004 Joel herää kotonaan Rockville Centerissä. Hän on masentunut ja ahdistunut ja päättää lintsata töistä ja lähteä junalla Montaukiin. Kotimatkallaan hän tapaa (uudelleen) Clementinen, eikä muista tästä juuri mitään. Pian Joel saa kuitenkin tietää, että hänellä on ollut suhde Clementinen kanssa, hän ei vain muista sitä.

Etääntyminen tyttärestä piinaa nyrkkeilyvalmentaja Frankie Dunnia, eikä hän ole päästänyt ketään lähelleen pitkään aikaan - kun nyrkkeilijänurasta haaveileva Maggie Fitzgerald saapuu hänen salilleen. Maggie on päässyt vaikeuksien värittämässä elämässään näinkin pitkälle lahjakkuutensa, keskittymiskykynsä ja tahdonvoimansa ansiosta. Maggien suurin toive on löytää joku, joka uskoo häneen. Tällainen vastuu - puhumattakaan siihen liittyvistä riskeistä - on vihoviimeinen asia, mihin Frankie olisi valmis. Maggien peräänantamattomuus saa hänet kuitenkin lopulta myöntymään ja suostumaan tytön valmentajaksi. Vähitellen, vuoroin toisiaan ärsyttäen ja vuoroin innostaen, kaksikko löytää yhteisen kielen, ja lopulta toisistaan läheisen ystävän. Kumpaakin odottaa kuitenkin vielä kamppailu, joka vaatii enemmän rohkeutta ja sydäntä kuin mikään heidän aiemmin kokemansa.

Kapteeni Jack Sparrow lähtee pelastamaan kuvernöörin tytärtä Barbossan kynsistä. Jackin tavoitteet eivät ole niin ylevät kuin kuvitella saattaisi. Hän nimittäin himoitsee aarretta, josta Barbossalla on tietoa. Elokuva on lajissaan erinomainen ja Depp suorastaan säihkyy roolissaan.

Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaustyö vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffautin käsikirjoitukseen ja ensi-iltansa se sai vuosi Truffautin 400 kepposta -elokuvan jälkeen. 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais'n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.

Hurmaava hulttio, kapteeni Jack Sparrow on palannut ja tarjoaa mahtavan, henkeäsalpaavan ja loputtoman ilottelun, joka on ryyditetty maukkaalla merirosvohuumorilla, kauheilla merihirviöillä ja mustalla magialla. Jackilla on nyt verivelka maksettavanaan - hän on sielunsa velkaa legendaariselle Davy Jonesille, merten syvyyksien herralle... mutta nokkela Jack ei aio antautua ilman taistelua. Matkan varrella myös neuvokas Will Turner ja kaunis Elizabeth Swann joutuvat mukaan epäonnen kurimukseen, joka syntyy Jackin yrittäessä estää kohdalleen lankeavan ikuisen kirouksen tarunhohtoisen "kuolleen miehen kirstun" avulla.

Hiekkamerelle Davy Jonesin loukkuun vangittu kapteeni Jack Sparrow on viimeinen Bretherenin oikeuden merirosvopäälliköistä, joiden pitää kokoontua viimeisen kerran yhteen puolustamaan vapautta rakastavien merirosvojen elämäntapaa. Mutta ensin hänet pitää löytää ja pelastaa.

Väkivaltainen kohtaaminen kohottaa idyllisessä pikkukaupungissa asuvan perheenisän sankariksi ja uutisaiheeksi. Julkisuuden myötä mallikansalaisen taustalta alkaa kuitenkin paljastua salaisuuksia.

Mielikuvituksellinen komedia valtameritutkijasta ja hänen miehistöstään ja heidän tutkimusmatkallaan kokemista kommelluksista uskomattomia veden eläviä kuhisevan merimaailman keskellä. Kuten kaikissa Wes Andersonin elokuvissa, tarinassa on yllin kyllin terävää huumoria.