Taivas ja helvetti on Akira Kurosawan ohjaama elokuva vuodelta 1963. Se perustuu Ed McBainin kirjoittamaan amerikkalaiseen poliisikertomukseen. Taivas tarkoittaa tässä tapauksessa yläluokan maailmaa, helvetti kaupungin satamakortteleita, joissa ihmishenki ei ole palaneen tulitikunkaan arvoinen.Se on valmistumisaikansa Japania kuvaava pureva satiiri, joka etääntyy ohjaajan aiempien teosten ihanteista. Elokuva osoitttaa, miksi Kurosawaa pidetään Japanin merkittävimpänä ohjaajana.
Charles Chaplin kääntää kepeän aurinkoisuuden nurin niskoin tässä hienossa mustassa komediassa perheenisästä, joka elättää murhatöin sairaan vaimonsa ja lapsensa. Päähenkilössä ei juuri näy vivahdustakaan kuolemattomasta Kulkurista, muttei keikarimaisesta hienostelijasta koomisia silti piirteitä puutu, hauskimpina turhat yritykset päästä eroon räväkästä Annabellasta. Kun Chaplinin epätyypillinen elokuva sai ensiesityksensä, maailma ei ollut valmis katsomaan kuolemaa kasvoihin hymy huulilla. Nykyään murhaavan hauskaa Ritari Sinipartaa pidetään yhtenä Chaplinin parhaista elokuvista.
Lähitulevaisuudessa tekoäly hallitsee kaikkien elämää, ja ihmisen tunteet koetaan uhkana.
Syyttäjä Paul Chaneyn ja hänen vaimonsa Dianen ainoa tytär Chloe tarvitsee uudet keuhkot, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta saada siirrettä ajoissa. Paul kuulee Meksikossa toimivasta lääkäristä, joka voisi auttaa perhettä. Pian käy kuitenkin selväksi, etteivät elintenluovuttajat ole asialla vapaaehtoisesti, vaan kyse on laittomasta elinkaupasta. Pauljoutuu hengenvaaraan, kun hän tekee valintansa häikäilemättömän rikollisliigan paljastamisen ja oman tyttärensä elämän välillä.
Nuori miljoonaperijä Simon Cable (Ryan Philippe) herää sairaalassa vuonna 2002. Ongelmana on, että hänen viimeinen muistikuvansa on kahden vuoden takaa. Siinä välissä Simon on ilmeisesti mennyt naimisiin, hankkinut rakastajattaren ja menettänyt veljensä Peterin (Robert Sean Leonard) onnettomuudessa. Vaimo Anna (Piper Perabo) sekä rakastajatar Claire (Sarah Polley) vierailevat vuorotellen hämmentämässä Simonin jo valmiiksi umpipihalla notkuvaa päätä. Ikään kuin tämä ei jo riittäisi, alkaa Simon myös mystisesti hyppiä kahdella aikatasolla, pystyen vaikuttamaan molempien tapahtumiin. Taustat ja motiivit aukenevat vähä vähältä niin Simonille kuin katsojallekin.