Walt Kowalski on leski, ärtyisä ja onneton Korean sodan ikääntyvä veteraani joka ei tule toimeen omien lastensa eikä myöskään naapureidensa kanssa. Hänen silmäteränsä on auto - vuosimallia 1972 oleva Gran Torino. Kun hänen naapurinsa Tao on aikeissa varastaa tämän auton niin Kowalski päättää hieman "opettaa" tätä nuorukaista. Kowalski joutuu vasten tahtoaan keskelle Taon perheen elämää jolloin hänen täytyy kohdata omat piintyneet ennakkoluulonsa.
Moottoritiet ruuhkautuvat. Kaupunkielämä on vaaroja täynnä. Asiakas on harvoin oikeassa kaupoissa ja ravintoloissa. Suurkaupungin paineet saavat kenet tahansa suuttumaan. Mutta Bill Foster on enemmän kuin suuttunut. Bill Foster haluaa päästä tasoihin. "Minä lähden kotiin", Foster sanoo, kun hän hylkää autonsa keskelle ruuhkaa vuoden kuumimpana päivänä. Foster päätyy keskelle urbaania painajaista, joka on vuoroin absurdin hauskaa ja vuoroin järkyttävän väkivaltaista.
Mick O'Brien on nuori chicagolainen katurikollinen, jonka on vaikea valita pikkurikollisen elämän ja tyttöystävän väliltä. Tapahtumat saavat traagisen käänteen, kun paikallisen diilerin ryöstö menee pieleen. Mick tuomitaan kovaan nuorisovankilaan, jossa siirtymäriittinä on väkivalta ja kunnioituksen mittana kosto. Pelastumisen mahdollisuus on Mickin ulottuvilla, mutta onko hänellä kanttia selviytyä murhanhimoisessa ympäristössä?
"Tämä kaupunki on minun." Mutta kaupungin omistaminen alkaa käydä kalliiksi vanhan ajan lontoolaisgangsterille, Lenny Colelle (Tom Wilkinson). Varakkaampi ulkomaalaiskopla on tunkemassa reviirille joenvarsikiinteistöjen huijauksen myötä. Pikkutekijä (Gerard Butler) ja hänen jenginsä kuvittelee, että he voivat toimia molemmilla puolilla ja yletä isoiksi pampuiksi. Kun soppaan lisätään jäänkova kirjanpitäjä (Thandie Newton), rokkari joka esittää kuollutta levymyyntiä edistääkseen, mainetta metsästävät musiikkimogulit (Jeremy Piven ja Chris Bridges), kadoksissa oleva maalaus ja sekopäinen sotku rahaa ja rettelöintiä, niin saadaan todellista rocknrollaa. Guy Ritchie (Puuta, heinää ja muutama vesiperä ja Snatch - hävyttömät) on ohjannut sähäkän ja hauskan huijaritarinan, räävittömän elokuvaräiskeen täynnä seksiä, roistoja ja rock 'n' rollia.
James Marshin elokuva Kuoleman loukko (Wisconsin Death Trip) alkaa mustavalkoisella kuvalla lehden päätoimittajasta, joka kirjoittaa juttua vuonna 1854 Suurten järvien kainaloon perustetusta kaupungistaan, Black River Fallsista. Hän kuvailee Wisconsinin osavaltiossa sijaitsevaa kaupunkia idylliseksi saarekkeeksi, jota asuttavat saksalaiset, norjalaiset ja muut eurooppalaiset siirtolaiset intiaanien kanssa sopuisasti rinnakkain. Riistaa riittää ja maakin on hedelmällinen. Sitten lähellä vuosituhannen vaihdetta iskee talven koura. Lumen ja kylmän mukana tulevat työttömyys, taudit, itsemurhat ja mielenvikaisuudet. Ihmiset yrittävät itsemurhaa junan raiteilla ja ampuvat päänsä dynamiitilla. Kurkkumätä vie pienimmät. Talvi menee, mielipuolisuus jää. Koko kaupunki on täynnä karmivia kohtaloita.