Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.

Andrei Tarkovskin mestariteos kertoo ikonimaalari, munkki Andrei Rublevin elämästä 1400-luvun Venäjällä. Sekasortoinen maa on jatkuvien mongolihyökkäysten kohteena, ja etuoikeuksiaan puolustavat ruhtinaat levittävät eripuraa kansan pariin. Matkallaan Venäjän halki Andrei Rublev kohtaa epäluuloja ja saa vastaansa valtaa pitävien vihan. Yksinäisen taiteilijan on kuitenkin luotettava omaan näkemykseensä, kamppailtava uskonsa puolesta ja noustava yksilönä suurten joukkojen yläpuolelle.

Aika tuhoaa kaiken, aika paljastaa kaiken.. Alex ja Marcus ovat rakastuneita. He ovat matkalla juhliin, mukanaan Alexin entinen rakastaja, Pierre. Illan aikana kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen.

Josey Aimes ei halua muuta kuin kunnon työpaikan, jotta hän saa ruokaa pöytään ja pystyy huolehtimaan lapsistaan. Sen sijaan hän saa osakseen uhkauksia, loukkauksia, tuijotuksia, käpälöintejä, väheksyntää, hyökkäyksiä ja nimittelyä. "Kestä se kuin mies", hänen julma miespuolinen pomonsa sanoo. Josey ei kestä kuin mies, vaan kuin ihminen - ja taistelee vastaan.

Transamerica on yhdysvaltalainen Duncan Tuckerin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2005. Elokuvassa Felicity Huffman esittää Bree Osbournea, joka viikkoa ennen sukupuolenkorjausleikkaustaan saa kuulla olevansa 17-vuotiaan pojan isä. Huffman oli roolistaan ehdolla parhaan naispääosan Oscar-palkinnon saajaksi.

Voimakastahtoinen Antonia on 90-vuotias ja muistelee epäsovinnaista elämäänsä. Toisen maailmansodan päätyttyä Antonia ja hänen tyttärensä Danielle palaavat hollantilaiskylään, jossa Antoniasta tulee voimakkaista ja riippumattomista naisista koostuvan yhteisön johtaja. Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinto 1996.

Lontoon slummeihin sijoittuva Katkenneita kukkasia on kaikessa julmuudessaankin kaunista melodraamaa. Lillian Gish tulkitsee ikimuistoisesti väkivaltaisen isän pahoinpitelemää tytärtä, joka saa kokea lyhyen onnen ja rakkauden tuokion maahan muuttaneen kiinalaisen luona. Elokuvalle povattiin surkeaa menestystä, mutta toisin kuitenkin kävi ja nykypäivänä Katkenneita kukkasia luetaan kaikkien aikojen suurten mykkäelokuvien joukkoon.

Älykkään 14-vuotiaan Haleyn ei pitäisi chattailla 32-vuotiaan valokuvaajan Jeffin kanssa netissä ja luvata tapaavansa miehen. Äkkiä hän onkin Jeffin kotona sekoittamassa drinkkejä ja riisumassa vaatteitaan valokuvausta varten.

Kuvittele, että joka kerta kun kirjaudut sisään tietokoneellesi, aukeaa ovi tuonpuoleiseen maailmaan. Teknologia muodostaa odottamattoman sillan suureen tuntemattomaan. Nyt kuvittele, että kerran luotua yhteyttä ei voi enää sulkea. Ovi on ja pysyy auki. Kun käytät matkapuhelinta tai tietokonetta, tuonpuoleisen olennot pääsevät meidän...