Kaupungin valojen alussa prameilu ja muodollisuus saavat huutia, ja elokuvan loppukohtaus on jäänyt historiaan. Kaupungin valot pakahduttaa ja kutittelee nauruhermoja alusta loppuun. Vuonna 1998 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi elokuvan 100 parhaan amerikkalaiselokuvan joukkoon. Äänielokuvat olivat jo lyöneet itsensä läpi, mutta Charles Chaplin porskutti elokuvateollisuuden vastavirtaan julkaisemalla mykkäelokuvan, jossa oli vain musiikkia ja äänitehosteita. Kaupungin valoissa Chaplinin tunnettu Kulkuri-hahmo hauskuttaa ja herättää tunteita keräämällä rahaa leikkaukseen, jolla sokea kukkaistyttö voisi saada näkönsä takaisin. Kulkuri lakaisee katuja, nyrkkeilee, esittää miljonääriä ja estää oikean miljonäärin itsemurhan. Viesti on sanaton mutta yleismaailmallinen: rakkaus on sokea.

Kaksi chicagolaista muusikkoa todistaa vahingossa Valentinuksen päivän verilöylyn. Pakomatkallaan kaverukset naamioituvat naisiksi ja liittyvät tyttöorkesteriin, joka matkustaa keikalle Floridaan. Tony Curtis ehtii myös parodioida Cary Grantia esittäessään miljonääriä, jonka impotenssia ukulelea soittava Marilyn yrittää parantaa. Oikea miljonääri taas rakastuu naisen hepenissä liikkuvaan Jack Lemmoniin. Marilynin repliikit vaativat kymmeniä uusintaottoja.

1984, Pohjois-Englanti. Kaivosmiehet ovat lakossa ja tunnelma on kireä. 11-vuotiaan Billy Elliotin isä ja veli ovat mukana lakossa, mutta Billyllä on muuta mielessä. Hän kiinnostuu tyttöjen balettitanssista. Lakon vain kiristyessä Billy harjoittelee salaa baletinopettaja rouva Wilkinsonin avulla. Nuorella Billyllä on lahjoja ja taivas auki, mutta tuleeko hänen vanhoillinen perheensä ikinä hyväksymään tanssitossuissa sipsuttelevaa poikaa?