Byrokraatti Watanabe, käy sairaalassa vatsavaivojen takia. Lääkäri ottaa röntgenkuvat ja havaitsee, että Watanabella on syöpä ja vain kuusi kuukautta elinaikaa. Tiedon järkyttämä Watanabe päättää elää loppuelämänsä täysillä.

Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.

Runollinen mustavalkoinen draama kertoo pienen perheen elämästä vuoden ajan syrjäisellä saarella. Setonaikai tarjoaa vähän eväitä ainoiden asukkaidensa elämiseen, sillä juomavesikin pitää tuoda naapurisaarelta. Perheen elämä on taistelua hengissä pysymiseksi, mutta kesän raadannan jälkeen tulee pieni hengähdystauko. Elokuva luottaa kuvaukseen, ja lähes neljäkymmentä minuuttia alussa kulkee ilman dialogia.

Tämä Macbeth-versio on ensimmäinen ja varmaankin paras Kurosawan japanilaiseen ympäristöön siirtämistä kolmesta Shakespeare-tulkinnasta. Macbethin synkkä taru kertoo karusti ihmisluonnosta, vallanhimosta ja kateudesta. Elokuvan tapahtuma-aika on 1300-1400-luku - Japanin feodaalisotien aika.

Uuden vuosisadan alkaessa Japanin talous romahti, työttömyys kasvoi, ja samaan aikaan kun aikuiset menettivät tulevaisuudenuskonsa, lapsissa alkoi kasvaa halveksunta heitä kohtaan. Vanhempi sukupolvi alkoi pelätä nuorisoa ja kykenemättömänä ymmärtämään sen motiiveja enää lainkaan otti käyttöön todella radikaalin keinon: hallitus perusti taistelupeli Battle Royalen, jossa kerran vuodessa satunnaisesti valitun koululuokan oppilaat pakotetaan tappamaan toisensa siten, että vain yksi jää henkiin ja pääsee vapauteen. Kilpailuun joutuu 42-henkinen yhdeksäs luokka, joka lähetetään autiolle saarelle. Siellä oppilaat saavat ruokaa, juomaa, kartan, kompassin ja sattumanvaraisen aseen, minkä jälkeen he lähtevät yksitellen ulos oppilasnumeron mukaisessa järjestyksessä. Jos kolmen vuorokauden kuluttua useampi kuin yksi oppilas on hengissä, heidät kaikki tapetaan.

Kaksi newyorkilaispoliisia saa tehtäväkseen palauttaa japanilaisen palkkamurhaajan takaisin Japaniin. Tehtävä vie heidät keskelle Osakan eksoottista alamaailmaa - ja paikallisen Yakuza-mafian raivoisaa ja väkivaltaista välienselvittelyä.