Mitä voi kaksi kunnollista, kodinrauhaa rakastavaa haamua tehdä, kun heidän rauhaisaan maaseutukotiinsa tunkeutuu asumaan häiriköivä kaupunkilaisperhe New Yorkista. Michael Keaton on Beetlejuice, henkimaailman mahtavin freelance-manaaja, ratkihauska muodonmuutosten virtuoosi rajan takaa. Ötököitä popsiva riiviö lataa täydeltä laidalta kauhutemppuja ja pelotteluesityksiä maallemuuttajien kauhuksi ja katsojien riemuksi.
Texasilainen Charlie Wilson ei ole lainkaan kunniallinen tai kovin korkeaa moraalia omaava kongressinjäsen, jonka kanta määräytyy pääasiallisesti sen mukaan, minkälaista etua siitä on hänelle itselleen. Mutta jopa hän tuntee sisuskaluissaan pistoksen, kun rikas oikeistolainen seurapiirilady Joanne Herring lähettää hänet tutustumaan Pakistaniin, jossa 1980 luvun Afganistanin sodan seuraukset näkyvät tuhansien ja taas tuhansien ihmisten pakolaisleireissä. Kun Wilson saa selville, että afganistanilaisia vastarintataistelijoita avustetaan USA:sta nimellisellä 5 miljoonan dollarin vuosibudjetilla, hän alkaa vaatia muutoksia. CIA:n virkamiehen Gust Avrakotos, Herringin ja nokkelan assisstenttinsa Bonnie Bachin kera Wilson alkaa käydä ”omaa” sotaansa auttaakseen afganistanilaisia taistelijoita kommunismin vastaisessa taistelussa, ja jotta nämä pystyisivät suojemaan perheitään ja maataan ylivoimaisen neuvostovihollisen iskuilta. Elokuva perustuu Charlie Wilsonin omaelämänkertaan.
Alex ja Nancy ovat menestyvä pariskunta, joka onnistuu löytämään todellisen unelma-asunnon: hurmaava kaksikerroksinen talo Brooklynissa. Kauppaan tosin kuuluu myös yläkerran iäkäs vuokralainen rouva Connelly, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa harmittomalta mummelilta. Herttainen rouva osoittautuu kuitenkin varsinaiseksi maanvaivaksi. Nuoripari yrittää päästä eroon simputtavasta mummusta hinnalla millä hyvänsä mutta tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi.
Tiedemiehet ovat jälleen leikkineet jumalaa ja menneet eläinkokeissaan liian pitkälle. Seurauksena Uuden-Seelannin maaseutu muuttuu hetkessä armottomaksi taistelulaitumeksi, kun sen lukuisat tartunnan saaneet lampaat vetävät herneen turpaansa ja puskevat yhtenä sikavihaisena ja sudennälkäisenä rintamana ohi ihmisten, ravintoketjun huipulle... Lampaiden hiljainen lauhkeus on menneen talven villoja!