Hiljaisuus päättää Usko-trilogian, johon kuuluvat aiemmin esitetyt Kuin kuvastimessa (1961) ja Talven valoa (1963). Bergmanilaisittain pääosassa on naiskaksikko: toisistaan vieraantuneet sisarukset. He yöpyvät vieraskielisessä pikkukaupungissa, jossa kuolemansairas Ester pyristelee irti pikkusiskostaan Annasta. Niin ikään tuttua ruotsalaismestarin tyyliä on seksuaalisuuden ja kuoleman ikiaikainen liitto, jossa kielellä on oma musertava osansa.

Kolmekymppinen Xavier on pahasti tuuliajolla. Menestyskirjailijan urakokeilu ei lyö leiville ja tarjolla on ainoastaan saippuasarjan käsikirjoitusta. Xavier joutuu tasapainoilemaan yhtä kaoottisen yksityiselämänsä puolella. Toistuvat yhden yön jutut ja pikaromanssit ovat jättäneet miehen epäilemään kykyjään vakavaan suhteeseen. Kun työkeikka vie Xavierin Lontooseen, tapaa hän vanhan tuttavansa, Wendyn. Vaikka Wendy onkin varattu, on kemia kaksikon välillä heti ilmeinen. Mutta kuvioihin astuu myös Celia, kaunis huippumalli, joka myös kietoo Xavierin pikkusormensa ympärille. Kipeästi rakkausneuvoja kaipaava Xavier kääntyy vanhan ystävänsä Isabellen puoleen, joka lesbona osaa antaa tarkkanäköisen yksityiskohtaisia niksejä naisten valloittamiseen, mitä Xavier olisi koskaan edes pystynyt kuvittelemaan. Mutta kun myös Martine, Xavierin ex-tyttöystävä, ilmestyy ympyröihin, on Xavierin kolmenkympin kriisi pian aivan uusissa ulottuvuuksissa. Kuka onkaan "se oikea"?

Vanhemmuus on viimeinen pysäkki matkalla aikuisuuteen. Paulien tyttöystävä on raskaana ja pariskunta menossa naimisiin. Vanha bilehirmu Paulie joutuu vastatusten suvunjatkamiseen ja vakiintumiseen liittyvien jylhien kysymysten kanssa, eikä tiedä onko täysin valmis vastuuseen. Edessä on vielä viikon mittainen rilluttelureissu velipojan ja kolmen poikavuosien sydänystävän kanssa.