Francis Ford Coppolan eeppisessä mestariteoksessa Marlon Brando sai Oscarin roolistaan Corleone perheen johtohahmona. Brandon esittämä Don Corleone ei ole elokuvaversiossa niin selkeä päähenkilö kuin Mario Puzon romaanissa. Sen sijaan huomio keskittyy varsin pian Don Corleonen poikaan Michaeliin, jonka varassa saaga etenee loppuunsa. Ohjaaja Coppola maalaa hyytävän muotokuvan sisilialaisen mafiaperheen vallan noususta ja laskusta Amerikassa. Elokuva on erinomainen kuvaus niin italialaisen Corleonen perheen elämästä kuin heidän harjoittamasta likaisesta rikollisesta toiminnasta. Mario Puzon best-selleriin perustuvan tarinan antia ovat myös Al Pacinon, James Caanin ja Robert Duvallin vakuuttavat roolit. Vuonna 1972 Kummisetä sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, joista se palkittiin kolmella Oscarilla mm. parhaana elokuvavana. Kummisedän ohjaajaksi kaavailtiin alun perin Sergio Leonea.

Tämä loistava jatko-osa ensimmäiselle Kummisetä -elokuvalle jatkaa Corleonen perheen mahtimiesten tarinaa. Toisessa osassa ohjaaja Francis Ford Coppola kertoo rinnakkain kahden sukupolven elämästä: Don Viton lapsuuden ja nuoruuden - roolissa lahjakas Robert De Niro - ja perheen nuorimman pojan Michaelin (Al Pacino) nousun uudeksi Doniksi. Ensimmäisen Kummisedän näyttelijäkaarti jatkaa rooleissaan, ja he ovat Coppolan johdolla tehneet kiistatta elokuvahistorian parhaan jatko-osan. Robert De Niro sai ensimmäisen Oscarin ja elokuva palkittiin kuudella Oscarilla, mm. vuoden parhaana elokuvana.

Mafiaveljet kertoo New Yorkin järjestäytyneestä rikollisuudesta kolmelta vuosikymmeneltä, aina 1950-luvulta lähtien. Se perustuu Nicholas Pileggin kirjaan Wiseguy, joka on entisen gangsterin, Henry Hillin, elämäkerta. Henry Hill on nuori brooklynlaispoika, jonka haaveena on aina ollut tulla gangsteriksi. Hänen unelmansa toteutuvat, kun hän pääsee paikallisten mafiosojen juoksupojaksi. Iän ja taitojen karttuessa hän pääsee sisäpiiriin ja tutustuu Jimmy Conwayhin sekä Tommy DeVitoon, joiden kanssa hän tekee ryöstöjä ja murhia ympäri New Yorkia. Vuosien varrella Henrystäkin alkaa muodostua isokin kiho. Hillin rikollisura päättyi, kun hän säästyäkseen huumekauppatuomiolta ja välttääkseen kumppaniensa koston ryhtyi hallituksen todistajaksi.

Rutiinietsinnän aikana löydetään ateriansa keskelle murhattu mies. Joku on kirjoittanut sanan “mässäily” jääkaapin taakse. Pian paljastuu toinen yhtä raaka murha ja sen rikospaikkaan on kirjoitettu verellä sana “ahneus”. Poliisit Somerset ja Mills laskevat nopeasti yhteen yksi plus yksi – ja saavat vastaukseksi seitsemän! Liikkeellä on psykopaattinen sarjamurhaaja joka systemaattisesti murhaa uhrinsa seitsemän kuolemansynnin mukaan! Missä ja milloin tapahtuu seuraava julma murha?

Seuraa Kuubasta pakenevan pikkurikollisen väkivaltaista uraa hänen raivatessaan määrätietoisuudellaan ja kovaotteisuudellaan tiensä Miamin kokaiini-imperiumin huipulle – huomatakseen lopulta, että kaikella on hintansa.

Kaksi chicagolaista muusikkoa todistaa vahingossa Valentinuksen päivän verilöylyn. Pakomatkallaan kaverukset naamioituvat naisiksi ja liittyvät tyttöorkesteriin, joka matkustaa keikalle Floridaan. Tony Curtis ehtii myös parodioida Cary Grantia esittäessään miljonääriä, jonka impotenssia ukulelea soittava Marilyn yrittää parantaa. Oikea miljonääri taas rakastuu naisen hepenissä liikkuvaan Jack Lemmoniin. Marilynin repliikit vaativat kymmeniä uusintaottoja.

Klassinen pelon ja paranoian kuvaus sarjamurhaajasta, jota myös ammattirikolliset alkavat etsiä kun ajojahti häiritsee alamaailman toimintaa. Elokuva perustuu osittain Fritz Langin lukemaan artikkeliin düsseldorfilaisesta sarjamurhaajasta Peter Kürtenista. Osa tapahtumista on muutettu ja henkilöllisyyksiä vaihdettu, mutta osa taas on kuvattu kuten todellisuudessa tapahtui.

Väsähtänyt draamakriitikko Mortimer Brewster joutuu setvimään sukunsa asiat kuntoon. Kriitikkopolon kaksi tätiä vaanivat vanhoja yksinäisiä ukonketaleita, Boris Karloffin näköinen veli on ilmiselvä sosiopaatti, toinen veli luulee olevansa Teddy Roosevelt, tuore morsian alkaa käydä kärsimättömäksi – ja Brewsterin on laitettava kaikki reilaan yhden ainoan yön aikana.

Nuori Michael Myers murhaa sisarensa synkkänä Halloween -yönä. 15 vuotta myöhemmin, mielisairaalassa tuntemattomaksi tappokoneeksi kasvanut Michael palaa kotikaupunkiinsa. On jälleen naamioiden ja kauhujen yö.

Eräässä tunnetuimmista rooleistaan Clint Eastwood esittää kadut tuntevaa sanfranciscolaista rikospoliisia, joka hoitaa hommansa loppuun asti. Katoilta ampuva tarkka-ampuja, joka kutsuu itseään Scorpioksi, on tappanut kahdesti. Hän on haudannut nuoren naisen elävältä ja uhkaa tukehduttaa tämän, ellei kaupunki maksa lunnaita. Harry Callahan aikoo napata roiston, tavalla tai toisella, oli tapa ohjesäännön mukainen tai ei. Tällä elokuvallaan ohjaaja Don Siegel teki San Franciscosta olennaisen osan Likainen Harry -elokuvien sarjaa. Myös kaikki neljä jatko-osaa kuvattiin samassa kaupungissa. Tämä ensimmäinen on yhä yksi parhaista koskaan tehdystä poliisitrillereistä.

Kummisetä-trilogian päätös tehtiin 16 vuotta kakkososaa myöhemmin pitkälti Coppolan Zoetrope-studion kassavajeen täyttämiseksi, mutta toki saagan korkea taso on silti tallella. Kolmososassa vanha Michael Corleono veljeilee Vatikaanin kanssa ja yrittää luotsata perheen bisneksiä kunniallisemmalle pohjalle. Michaelin veljenpoika ja manttelinperijä sen sijaan uskoo mafian väkivaltaisempaan perinnepuoleen. Lisäksi Michaelin tytär rakastuu tähän serkkuun.

Arvostettu perheenisä ja bisnesmies, Mr. Brooks, elää vaarallista kaksoiselämää. Mr. Brooks yrittää epätoivoisesti voittaa pimeän puolensa, mutta hänen murhia ja sekasortoa rakastava alter egonsa Marshall on päättänyt toisin. Median "Peukalonjälkitappajaksi" ristimä sarjamurhaaja Mr. Brooks tekee vielä viimeisen murhan. Tai ainakin haluaa uskoa niin. Brooks suorittaa tehtävän rituaalimaiseen tapaansa, mutta tällä kertaa hän on huolimaton ja utelias naapuri näkee hänet. Kieroutunut naapuri ei ilmiannakaan häntä, vaan kiristää hänet tekemään vielä yhden murhan - johon haluaa päästä osalliseksi. Kovapintainen naisetsivä Atwood pääsee Brooksin jäljille. Heidän välilleen kehittyy omalaatuinen symbioosi, kun Atwood joutuu Brooksin älykkyyden pauloihin. Mr Brooksin ja Marshallin on pakko jatkaa koko ajan taidokkuutta lisää vaativaa peliä, vaikka pelaajia on jo aivan liikaa...