Kaupungin valojen alussa prameilu ja muodollisuus saavat huutia, ja elokuvan loppukohtaus on jäänyt historiaan. Kaupungin valot pakahduttaa ja kutittelee nauruhermoja alusta loppuun. Vuonna 1998 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi elokuvan 100 parhaan amerikkalaiselokuvan joukkoon. Äänielokuvat olivat jo lyöneet itsensä läpi, mutta Charles Chaplin porskutti elokuvateollisuuden vastavirtaan julkaisemalla mykkäelokuvan, jossa oli vain musiikkia ja äänitehosteita. Kaupungin valoissa Chaplinin tunnettu Kulkuri-hahmo hauskuttaa ja herättää tunteita keräämällä rahaa leikkaukseen, jolla sokea kukkaistyttö voisi saada näkönsä takaisin. Kulkuri lakaisee katuja, nyrkkeilee, esittää miljonääriä ja estää oikean miljonäärin itsemurhan. Viesti on sanaton mutta yleismaailmallinen: rakkaus on sokea.

Tohtori Henry Frankenstein haluaa rakentaa kuolleen miehen kehoa käyttäen oman kuvansa. Assistenttinsa Fritzin kanssa hän kaivaa vasta haudatun miehen ruumiin esiin ja varastaa sen. Havaittuaan, että kuolleen miehen pää ja aivot ovat pahoin vaurioituneet he päättävät varastaa aivot Tohtori Frankensteinin taannoiselta opettajalta Tohtori Waldmanilta. Fritz pudottaa kuitenkin lattialle lasipurkin, joka pitää sisällään ”hyvät aivot” ja päättää ottaa käyttöön ”huonot aivot”. Tohtori Frankensteinin ihmeellisen säteen avulla ruumis herätetään henkiin ukkosmyrskyn aikana ja Frankensteinin hirviö on syntynyt.