Hongkong vuonna 1962. Samaan vuokrataloon, samaan rappuun muuttaa samana päivänä kaksi nuorta avioparia. Nainen ja mies ohittavat toisensa ahtailla käytävillä, kapeissa portaissa ja pimeillä kujilla. He tuskin vilkaisevat toisiaan. Nainen on matkalla nuudelikojulle. Mies polttaa tupakkaa ja pitää sadetta. Kumpikin on aina yksin. Heidän puolisojensa kasvoja emme näe, kuulemme vain heidän äänensä. Pian käy ilmi, että näillä puolisoilla on suhde...
Ihana elämä (La dolce vita) on Federico Fellinin ohjaama elokuva vuodelta 1960. Elokuva kertoo toimettoman toimittajan viikosta Roomassa ja siitä, kuinka hän etsii onnea ja rakkautta, jotka jäävät saavuttamatta. Elokuvaa on mainittu vedenjakajaksi Fellinin aiempien neorealististen ja myöhempien taide-elokuvien välillä, ja sitä pidetään yhtenä elokuvahistorian merkkiteoksista.
Citizen Kane on ensimmäinen Orson Wellesin ohjaama elokuva. Se perustuu löyhästi sanomalehtimagnaatti William Randolph Hearstin elämään. Tuotantovaiheessa elokuva tunnettiin koodinimellä RKO 281. Elokuvaa on esitetty Suomessa myös nimillä Kansalainen Kane, Citizen Kane – sensaatioiden mies ja Himo. Citizen Kane on toistuvasti valittu äänestyksissä maailman parhaaksi elokuvaksi. Muun muassa elokuvalehti Sight & Soundin vuonna 2002 järjestämässä äänestyksessä sekä elokuvakriitikot että -ohjaajat valitsivat Citizen Kanen elokuvahistorian parhaaksi elokuvaksi. Parhaan elokuvan Oscar elokuvan ilmestymisvuonna myönnettiin kuitenkin elokuvalle Vihreä oli laaksoni.
Watergate-rakennuksessa valot syttyvät ja neljä murtovarasta jää rysän päältä kiini. Tuo ilta toi julki paljastuksia, jotka johtivat Yhdysvaltain presidentin eroon virastaan. Washingtonilaiset toimittajat Bob Woodward ja Carl Bernstein tarttuivat tarinaan ja uskoivat siihen läpi epäilyjen, kieltämisten ja pettymysten. Presidentin miehet on heidän kertomuksensa.
Kitkerä satiiri newyorkilaisesta kolumnistista, jolla on valta luoda ja tuhota ihmiskohtaloita. O: Alexander Mackendrick. N: Burt Lancaster, Tony Curtis. Mv.
Tositapahtumiin perustuvassa hyytävässä trillerissä San Franciscoa pitää kauhun vallassa sarjamurhaaja, joka veritekojensa jälkeen lähettelee sanomalehdille julkaistavaksi koodattuja viestejä.
Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaustyö vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffautin käsikirjoitukseen ja ensi-iltansa se sai vuosi Truffautin 400 kepposta -elokuvan jälkeen. 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais'n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.
Stevens, täydellisen brittihovimestarin ruumiillistuma, pitää kaikki talouden langat käsissään moitteettomasti ja tyynen eleettömästi. Talon herra on natseihin yhteyksiä luova lordi Darlington. Talon voimatasapaino järkkyy, kun palveluskunnan ovesta sisään pyyhältää uusi taloudenhoitajatar, jonka energisyys ja neuvokkuus jättävät pian jälkensä taloon. Stevens seuraa ihmeissään uuden taloudenhoitajattaren touhuja, mutta vahvatahtoinen nainen valtaa lopulta pysyvän sijan jäyhän hovimestarin sydämestä. Hienovarainen romanssi alkaa hitaasti kukkia isäntäväen silmiltä piilossa.
Hildy Johnson on lehtensä huippureportteri, joka on kuitenkin jättämässä kiireisen työnsä ja menossa naimisiin. Päätoimittaja Burns ei haluaisi päästää kultakimpalettaan menemään ja onnistuu taivuttelemaan tämän yrittämään kansijuttua paenneesta vangista. 1920-luvun Chicagoon sijoittuvan tunnetun näytelmän ties monesko filmiversio ei ole Wilderin uralla aivan täysosuma, mutta viimeinen repliikki on taas mainio.
Jane on romanttinen, täysin epäitsekäs nainen, joka on ollut iloinen, auttavainen morsiusneito ei vähempää kuin 27 kertaa. Mutta omat satuhäät vain antavat odottaa itseään, kunnes hänen nuorempi siskonsa Tess kaappaa Janen pomon – johon hän on salaisesti rakastunut – sydämen. Tämä saa Janen muuttamaan "ikuinen morsiusneito" kohtaloaan.
Josie Geller haluaa enemmän irti elämästä. Älykäs, 25-vuotias copy editorina Chicagon kunnioitetussa sanomalehdessä The Chicago Sun-Timesissa työskentelevä Josie haluaa olla toimittaja. Josie on ammattitaitoinen työssään, mutta täysin ulalla henkilökohtaisessa elämässään. Hän oli älykäs lukutoukka lukiossa, nörtti ytimeen asti – lapset kutsuivat häntä "Josie Grossieksi" – eikä hänellä ole koskaan ollut vakavaa suhdetta miehen kanssa.
Nuori ja kunnianhimoinen Sabrina Peterson ja entinen tähtireportteri Peter Brackett päätyvät yhdistämään voimansa tutkiakseen junaonnettomuutta, jonka taustalta paljastuu vihjeitä salaliitosta.