Mafiaveljet kertoo New Yorkin järjestäytyneestä rikollisuudesta kolmelta vuosikymmeneltä, aina 1950-luvulta lähtien. Se perustuu Nicholas Pileggin kirjaan Wiseguy, joka on entisen gangsterin, Henry Hillin, elämäkerta. Henry Hill on nuori brooklynlaispoika, jonka haaveena on aina ollut tulla gangsteriksi. Hänen unelmansa toteutuvat, kun hän pääsee paikallisten mafiosojen juoksupojaksi. Iän ja taitojen karttuessa hän pääsee sisäpiiriin ja tutustuu Jimmy Conwayhin sekä Tommy DeVitoon, joiden kanssa hän tekee ryöstöjä ja murhia ympäri New Yorkia. Vuosien varrella Henrystäkin alkaa muodostua isokin kiho. Hillin rikollisura päättyi, kun hän säästyäkseen huumekauppatuomiolta ja välttääkseen kumppaniensa koston ryhtyi hallituksen todistajaksi.
Rutiinietsinnän aikana löydetään ateriansa keskelle murhattu mies. Joku on kirjoittanut sanan “mässäily” jääkaapin taakse. Pian paljastuu toinen yhtä raaka murha ja sen rikospaikkaan on kirjoitettu verellä sana “ahneus”. Poliisit Somerset ja Mills laskevat nopeasti yhteen yksi plus yksi – ja saavat vastaukseksi seitsemän! Liikkeellä on psykopaattinen sarjamurhaaja joka systemaattisesti murhaa uhrinsa seitsemän kuolemansynnin mukaan! Missä ja milloin tapahtuu seuraava julma murha?
Kaliforniassa San Pedron satamassa laivalla kuolee 27 miestä. Yksi henkihieverissä selvinnyt toistelee kauhuissaan nimeä Keyser Soze. Kuusi viikkoa myöhemmin viisi rikollista seisoo poliisin tunnistusrivissä. Poliisi yrittää onkia heiltä tietoja, mutta kukaan ei myönnä mitään. Odotellessaan vapautumistaan yksi miehistä, McManus, ehdottaa muille keikkaa. Keaton, joka vakuuttaa ryhtyneensä lainkuuliaiseksi, ei ole kiinnostunut, mutta suostuu lopulta ystävänsä Kintin pyynnöstä mukaan. He kaappaavat smaragdilastin ja toimittavat sen eräälle Redfootille, joka ehdottaa toista keikkaa. Mukaan kuvioihin tulee lakimies. Kobayashi, jonka työnantaja on Keyder Soze. Soze kiristää miehiä hengenvaaralliseen tehtävään – mutta kuka on Keyser Soze...
Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Klassinen pelon ja paranoian kuvaus sarjamurhaajasta, jota myös ammattirikolliset alkavat etsiä kun ajojahti häiritsee alamaailman toimintaa. Elokuva perustuu osittain Fritz Langin lukemaan artikkeliin düsseldorfilaisesta sarjamurhaajasta Peter Kürtenista. Osa tapahtumista on muutettu ja henkilöllisyyksiä vaihdettu, mutta osa taas on kuvattu kuten todellisuudessa tapahtui.
Rosemaryn painajainen on yksi parhaimmista kauhuelokuvista, joka perustuu Ira Levinin bestselleriin. New Yorkilainen nuoripari odottaa esikoisensa syntyä, ja kuten monet uudet äidit myös Rosemary käy läpi hämmennyksen ja pelon tunteita. Tuleva isä kunnianhimoinen mutta epäonninen näyttelijä, tekee liiton paholaisen kanssa, jossa lupauksena on menesyksekäs tulevaisuus näyttelijänä.
Neuroottinen newyorkilaiskoomikko Alvy Singer yrittää ymmärtää, miksi hänen monipolvinen parisuhteensa ei onnistunut. Alvy tapaa laulaja Annie Hallin tenniskentällä, ja hyvin erilaisista luonteistaan huolimatta he rakastuvat toisiinsa. Yhteenmuutto ei kuitenkaan suju ongelmitta, ja pari päättää erota, mutta suhde ei suinkaan pääty siihen.
Onpa omituinen matka. Kaikki esiintyy pareittain. Tennistähti Guy (Farley Granger) vihaa uskotonta vaimoaan, ja salaperäinen Bruno (Robert Walker) vihaa isäänsä. Täydellinen tilanne leikkisälle ehdotukselle: Minä tapan sinun puolestasi, jos sinä tapat minun. Alfred Hitchcock korostaa ihmisluonnon kaksijakoisuutta. Mitä enemmän katsoo, sitä enemmän näkee. ?Eikö olekin kiehtova suunnitelma?? kysyi jännityksen mestari usein itsekin. Suunnitelma on nyt kaksinverroin kiehtova, sillä Hitchcock jätti jälkeensä kaksi versiota tästä elokuvasta.
David Lynchin omaperäisessä tuotannosta Blue Velvet sijoittuu perinteisempään päähän. Lynchin tapauksessa se ei kuitenkaan tarkoita mitään valmiiksi pureskeltua Hollywood-tuotetta. Blue Velvetin avaus nurmikon kasteluineen ja takapihalta löytyvine korvineen on taattua Lynchiä. Laura Dernin ja Kyle MacLachlanin viattoman vuoropuhelun kautta siirrytään Angelo Badalamentin musiikin säestämänä suoraan Isabella Rosselinin ja Dennis Hopperin helvettiin. Dennis Hopperin roolihahmo on kärkisijoilla valittaessa elokuvahistorian vastenmielisintä konnaa. Lynch onnistuu luomaan elokuvaansa mystisen surumielisen tunnelman, joka lopullisesti nostaa Blue Velvetin klassikoiden joukkoon.
Kaikkien aikojen rakastetuimpia romanttisia komedioita! Harry ja Sally tapaavat, kun Sally tarjoaa Harrylle kyydin Chicagosta New Yorkiin, jonne molemmat ovat opintojen jälkeen muuttamassa. Harry ja Sally törmäävät toisiinsa tämän jälkeenkin, ja lopulta heistä tulee hyviä ystäviä. Jossain vaiheessa on kuitenkin pysähdyttävä pohtimaan ikuisuuskysymystä: voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä...
Poseidon on aikansa suurin höyrylaiva, jolla vietetään parhaillaan uuden vuoden aattoa iloisissa merkeissä. Musiikki soi, ihmiset tanssivat, kilistelevät lasejaan. Lähistöllä on sattunut vedenalainen maanjäristys, joka on nostattanut valtavan aallon. Aalto kohtaa laivan eikä aluksen kapteeni miehistöineen pysty väistämään aaltoa. Aalto kaataa laivan ylösalaisin ja ainoa tie pelastautua on kivuta “laivan pohjaan” ja yrittää päästä sitä kautta ulos ennen kuin laiva uppoaa. Onko se edes mahdollista selviytyneille juhlijoille. Pohja on paksua terästä.
Transamerica on yhdysvaltalainen Duncan Tuckerin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2005. Elokuvassa Felicity Huffman esittää Bree Osbournea, joka viikkoa ennen sukupuolenkorjausleikkaustaan saa kuulla olevansa 17-vuotiaan pojan isä. Huffman oli roolistaan ehdolla parhaan naispääosan Oscar-palkinnon saajaksi.
Neo. Trinity. Morpheus. He ja muut sankarit seisovat joko voiton tai hävityksen partaalla eeppisessä sodassa koneita vastaan tässä upeassa Matrix-trilogian viimeisessä osassa. Neolle tämä merkitsee menemistä Konekaupungin sydämeen, mullistavaan välienselvittelyyn räjähdysmäisesti voimakkaamman luopio-ohjelma Smithin kanssa.
Agentti 007 (Roger Moore) joutuu jälleen tapahtumien kuumimpaan polttopisteeseen: häikäilemätön teollisuusmiljonääri Max Zorin (Christopher Walken) haluaa hallita koko maailman mikrosirujen valmistusta. Tappavan amatsonisoturin May Dayn (Grace Jones) avulla Zorin yrittää toteuttaa pirullisen suunnitelmansa ja halvaannuttaa koko Kalifornian PiilaaksonHuikea seikkailu johtaa Eiffel-tornilta aina Golden Gatelle asti! Turbotykitystä tarjoava tuplanollapätkä vetää mutkat suoriksi, mutta kurvit ovat toki ennallaan!