Akira Kurosawan ensimmäinen värielokuva kertoo elämästä sivistyksen roskatunkiolla sodan jälkeen. Nuori poika kulkee päivittäin samaa reittiä kaatopaikan ympäri ja kuvittelee olevansa junan ohjaaja. Kurosawa tarjoaa huumoria unohtamatta tarinoita köyhien ja sorrettujen elämästä, palasia elämästä ja kärsimyksestä, unelmista ja kuolemasta.

Addie Moore ja Louis Waters ovat asuneet samassa talossa naapureina melkein 50 vuotta. Leskeksi jääneet seniorit löytävät toisistaan lohtua ja alkavat nukkua vierekkäin paetakseen yksinäisyyttä, lopulta he rakastuvat toisiinsa. Aikaisempi elämä kuitenkin lyö kiilaa parin väliin. Addien poika kärsii alkoholismista, työttömyydestä ja riitaista avioliitosta, joten pojan poika Jamie päätyy Addien ja Louisin hoitoon kesäksi. Eikä Louisin aikaisemmat elämänvalinnat mielytä Addien ystäväpiiriä.

Trilleri saa alkunsa, kun varakkaan liikemiehen rakastajatar tekee karmaisevan löydön: mies on surmattu kylmäverisesti kylpyammeeseensa.

Mielensäpahoittaja haistaa kauppareissullaan Saimin, naisen, joka tuoksuu juuri oikealta ja saa koko miehen sekaisin. Ei olisi Mielensäpahoittaja uskonut, että rinnassa voi vielä tuntua kuin ihastuneella pojanklopilla. Mielensäpahoittaja joutuu myöntämään, että viihtyy Saimin seurassa. Toisen sanat, katseet ja kosketus herättävät kauan unohduksissa olleita tuntemuksia. Mielensäpahoittajan pojat ovat epäuskoisia ja suorastaan mustasukkaisia isästään, eivätkä tahdo luottaa Saimin vilpittömyyteen…ettei vaan olisi perinnön perässä? Perhepalavereja, väärinkäsityksiä, kuutamouintia ja unettomia öitä. Kyllä voi rakkauden nuoli lävistää vanhemmankin flanellipaidan.