Puhelin soi jossakin aivan tavallisessa amerikkalaisessa kodissa. Puhelu on lyhyt, merkillinen ja sillä on tuhoisat seuraukset. Se on kokonaisen terroriaallon alkusoitto. Armeijan tukikohtia ja öljyvarikoita räjäytetään ilmaan. Teollisuuslaitoksa tuhotaan, salaisia aseita tehdään toimintakelvottomiksi. FBI on voimaton. Johtolankoja ei löydy. Eikä motiiveja. Mutta epäilykset heräävät. Ja ne kohdistuvat Neuvostoliittoon. Siellä salainen poliisi, KGB reagoi salamannopeasti ja lähettää USA:han erikoisagenttinsa Grigori Borzovin. Suuri takaa-ajo on alkanut. Mutta mistä Borzovin on aloitettava etsintänsä? Missä tapahtuu seuraava sabotaasiteko...? Puhelin on Walter Wagerin samannimiseen kirjaan perustuva kylmän sodan aikainen agenttielokuva. Don Siegelin ohjaama Puhelin sai ensi-iltansa vuonna 1977. Kohtauksia elokuvaan kuvattiin myös Suomessa, ja sivurooleissa näkyvät suomalaiset näyttelijät Ville-Veikko Salminen, Åke Lindman ja Ansa Ikonen, jolle Puhelin jäi viimeiseksi elokuvaksi.
Tom ja Anna kunnostavat Tomin tädiltä perimäänsä taloa toiveena päästä muuttamaan vielä joskus siihen. Rahat ovat kuitenkin aivan loppu ja he ovat joutuneet ottamaan vuokralaisenkin omaan vuokrataloonsa, selvitäkseen vuokrista. Löytäessään vuokralaisen kuolleena tämän asunnosta, Tom huomaa sattumalta rahakätkön, jossa on enemmän kuin riittävästi saamaan heidät taas jaloilleen. Painittuaan hetken omatuntojensa kanssa Tom ja Anna päättävät olla ilmoittamatta poliisille ja odottaa sattuisiko joku ehkä hakemaan rahoja. Kun hakijaa ei näy, alkaa iloinen laskujen maksu, mutta kohta Tom huomaa jonkun käyneen mullaamassa vuokralaisen paikat selvästi etsien jotakin.