Kaupungin valojen alussa prameilu ja muodollisuus saavat huutia, ja elokuvan loppukohtaus on jäänyt historiaan. Kaupungin valot pakahduttaa ja kutittelee nauruhermoja alusta loppuun. Vuonna 1998 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi elokuvan 100 parhaan amerikkalaiselokuvan joukkoon. Äänielokuvat olivat jo lyöneet itsensä läpi, mutta Charles Chaplin porskutti elokuvateollisuuden vastavirtaan julkaisemalla mykkäelokuvan, jossa oli vain musiikkia ja äänitehosteita. Kaupungin valoissa Chaplinin tunnettu Kulkuri-hahmo hauskuttaa ja herättää tunteita keräämällä rahaa leikkaukseen, jolla sokea kukkaistyttö voisi saada näkönsä takaisin. Kulkuri lakaisee katuja, nyrkkeilee, esittää miljonääriä ja estää oikean miljonäärin itsemurhan. Viesti on sanaton mutta yleismaailmallinen: rakkaus on sokea.

Elokuvaprojektorin hoitaja ja talonmies opiskelee tullakseen etsiväksi. Hän on rakastunut kauniiseen tyttöön ja treffeillä antaa tytölle suklaata ja kihlasormuksen. Nuorukaisen harmiksi myös eräällä toisella miehellä samankaltaiset suunnitelmat. Eräänä päivänä kilpakosija lavastaa nuorukaisen syylliseksi tytön isän kellon katoamiseen. Nuorukainen nukahtaa työnsä ääreen ja uneksii olevansa Sherlock Holmesin kaltainen etsivä, joka ratkoo tapauksen.

Kultakuume (The Gold Rush) on vuonna 1925 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti Charles Chaplin. Pääosissa olivat Chaplinin ohella Mack Swain, Tom Murray ja Georgia Hale.

Roy Anderssonin elokuva on kertomus ihmisistä; heidän ihanuudestaan ja kurjuudestaan, suruistaan ja iloistaan, itsevarmuudesta ja ahdistuksesta, heidän halustaan rakastaa ja tulla rakastetuksi, elosta, joka välillä saa meidät nauramaan ja tuo välillä kyyneleet silmiin.

Idylli rikkoutuu kun radiotoimittaja Stretch saa nauhalle erään Chop Topin ja Leatherfacen suorittaman tuplamurhan, jonka isä Drayton haluaa ymmärettävästi salata. Niinpä Strecth päätyy kokemaan sadistisia kauhuja sekä Sawyer-perheen, että myös heitä jahtaavan texas rangerin, Leftyn vuoksi