Perinteisen faktan ja fiktion rajoja rikkova Tarina itkevästä kamelista (Die Geschichte vom weinenden Kamel, 2003) on sekä koskettava draama että mielenkiintoinen kaukaisten maiden kulttuuridokumentti. Mukana on myös juonentapainen.Etelä-Mongolian autiomaassa syntyy valkoinen kameli, jota sen äiti ei suostu ruokkimaan. Koska kamelit ovat sama asia kuin toimeentulo, kaksi poikaa matkustaa pitkän matkan blondin luokse auttaakseen sitä. Kaunis ja herkkä elokuva menee myös luontodokumentista.

Etelänavalla, jokseenkin Australian puoleisella kulmalla Terre Adeliella, elää pingviineistä suurin ja kaunein. Keisaripingviini (Aptenobrytes forsteri) kasvaa metrin mittaiseksi ja saattaa painaa 40 kiloa. Keisaripingviinit vaeltavat kalaisan meren ääreltä jopa 200 km matkan jäisille, myrskyjen pyyhkimille ylängöille. Jäätiköllä ei kasva mitään. Pingviinit kurtiseeraavat kunnes löytävät parin. Emo munii kookkaan munan ja palaa nääntyneenä mereen syödäkseen itsensä kuntoon. Isäpingviini hautoo munaa jalkojensa välissä. Ylängöllä ei ole mitään, mistä voisi rakentaa pesän. Ainoa suoja on isän oma keho. Äitipingviini palaa ylängölle poikasten kuoriutuessa - jos luoja suo. Kun poikaset ovat kasvaneet tarpeeksi suuriksi koko heimo matkaa meren ääreen ja elämän kiertokulku alkaa alusta.

Epämiellyttävä totuus on dokumentti yhden miehen yrityksestä paljastaa ilmaston lämpenemiseen liitetyt myytit ja väärinkäsitykset ja herättää maailman kansat toimimaan yhdessä maapallomme pelastamiseksi. Tämä mies on entinen Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore, joka hävisi vuoden 2000 presidentinvaalit ääntenlaskennan epäselvyyksien jälkeen George W. Bushille. Elokuva perustuu pitkälti Al Goren luentoihin. Gore on loistava esiintyjä ja luento niin upeasti toteutettu, ettei katselijan mielenkiinto herpaannu hetkeksikään. Lisäksi aihe on niin vakava, että se antaa ajateltavaa pitkäksi aikaa. Vaikka katsoja vakuuttuu tilanteen vakavuudesta, dokumentti herättää toivoa: vielä ei ole liian myöhäistä toimia.