Nick Flanagan johtaa Los Angelesin poliisin eliittiryhmää. Ryhmä joutuu törmäyskurssille Levin johtaman menestyneen ryöstäjäjoukon kanssa, kun se suunnittelee täydellistä pankkiryöstöä Yhdysvaltain keskuspankin LA:n toimipaikkaan. Ryöstäjien ja poliisien kohtalot nivoutuvat yhteen myös henkilökohtaisellakin tasolla.
Tripp asioi pankissa juuri kun siihen kohdistuu kaksi ryöstöyritystä. Tilanne äityy luotisateeseen, jolta Tripp suojelee kaunista pankkivirkailija Kaitlinia. Kilpailevien konnakoplien – joista toinen on selvästi ammattilaisia, toinen täysiä taulapäitä – selvitellessä välejään meksikolaisittain, pankin turvajärjestelmä sulkee kaikki sisälläolijat rakennukseen. Tämä on alkuasetelma hillittömälle kissa ja hiiri -leikille, jonka uskomattomien juonenkäänteiden seassa Tripp ja Kaitlin yrittävät pelastaa päivän, selvitä hengissä, ja välttyä romanttisilta repsahduksilta... tai ainakin sinne päin.
Kohtelias ja hurmaava Forrest Tucker on herrasmies, jolle pankkien ryöstäminen on elämäntapa. Forrest onkin poikkeuksellinen lahjakkuus omalla alallaan. Koska ala sattuu olemaan rikollisuus, mies on viettänyt ison osan elämästään vankilassa. Tosin hänen on onnistunut myös paeta sieltä. Peräti 16 kertaa. Viimeisimmän vankilapakonsa Tucker tekee 70-vuotiaana. Heti vapaalle päästyään mies aloittaa ryöstöjen sarjan, joka saa viranomaiset hämilleen - ja yleisön hurmioon. Kun hän yllättäen tapaa viehättävän leskirouva Jewelin, alkaa 70-vuotias Forrest kuitenkin miettiä olisiko toisenlainen elämä vielä mahdollista. Samaan aikaan innokas poliisi etsivä John Hunt ryhtyy Forrestin kanssa määrätietoiseen leikkiin, jonka tavoitteena on saada lopullisesti telkien taakse tämä ovela vanha kettu. Elokuva perustuu väljästi oikean Forrest Tuckerin elämään, joka 70 vuotiaana onnistui paeta San Quentinin vankilasta.
23-vuotias Bill ei tule toimeen kuivien ja kyynisten ihmisten kanssa. Vanhemmat hätyyttelevät häntä pois kotoa. Radiossa kirjaimellisesti luetellaan, miten paha maailma on. Bill haaveilee tuhosta ja hävityksestä. Vaikka hän on yksioikoinen peruspsykopaatti, on helppoa ymmärtää, mitä hänen elämänsä on ja miksi se häntä kaaliin ottaa. Bill on se tyyppi, josta "ei olisi ikinä uskonut". Bill rakentaa itselleen suojapuvun, hankkii aseita ja lähtee tappamaan ihmisiä kadulle. Kiistellyn Uwe Bollin ohjaama Rampage on karu, väkivaltainen ja raadollinen elokuva, jossa kuvataan elämän jokapäiväisiä ärsyttäviä pikku hetkiä ja puretaan paineet väkivaltafantasialla. Juonikuvio peilaa kouluampumisia ja muita sivullisiin kohdistuvia järjettömiä veritöitä. Aihetta lähestytään dokumentaariseenkin sävyyn, kylmän viileästi ja puolia valitsematta. Se ei yritä moralisoida, kertoo vain tarinan jossa paha ei välttämättä saa palkkaansa ja on sen takia melko tehokas.