1500-luvun alkupuoli jossain päin Eurooppaa. Tohtori Craven on veteraanivelho jo ties monennessa polvessa, asustellen linnassaan teini-ikäisen tyttärensä kera palvoen ja surren ilta toisensa jälkeen pari vuotta takaperin menehtyneen Lenore-vaimonsa muistoa. Äkkiä kuuluu ikkunanpielestä naputusta ja sisään lennähtää yönmusta korppi, joka ei olekaan mikä tahansa varislintu vaan oikeasti vanha ystävä ja kollega Bedlo jonka seutukunnan pahamaineisin mahtivelho Scarabus oli kaksintaistelussa loihtinut nykymuotoonsa. Kun Bedlo on saatu Cravenin rohdoilla "palautettua" tämä kertoilee nähneensä Scarabusin vieraana myös Lenoran, tai jos ei kaivattua leidiä itseään sinällään niin ainakin henkihahmonsa. Ei muuta kuin tutkimus- ja kostoretki pystyyn kohti ilkimyksen kotipesää, vahvistettuna Bedlon komealla pojalla Rexford'illa... Edgar Allan Poe'n aavemaisen, läntisen kulttuurin kuuluisimman runon inspiroima ja yllättävänkin viihdyttävä noitahupailu todellisten legendojen tähdittämänä

Kuvaukseltaan hieman suttuisen TV-elokuvamainen mutta muuten hämmästyttävän seikkaperäinen, loppua kohti yllättävän jännittäväkin kuvitelma laajasta salaliitosta kymmenen vuotta aiemmin tapahtuneen presidentti Kennedy'n salamurhan takana. Lähes kaikki ne samat elementit ja teoriat löytyvät jo tästä verrattuna Oliver Stone’n noin tuhat kertaa tunnetumpaan kohuteokseen ”JFK –avoin tapaus” (1991), kuten mm. dokumenttikatkelmien ja draamakohtausten yhdistelyt sekä Lee Harvey Oswald’in tietoinen rakentaminen syntipukiksi ”taustavoimien” toimesta. Ja kaiken jälkeen melkein mikä tahansa muu spekulointi voi ollakin vain arvailua ja vainoharhaa mutta yksi fakta pysyy: Salaisen Palvelun onneton toiminta niin ennen laukauksia Dallasissa kuin niiden aikanakin.

Etsivä Harjunpää etsii tapaa surmata tyttärensä tappaja samalla kun hän seuraa sarjamurhaajaa.