Diktaattori on Charles Chaplinin ohjaama, käsikirjoittama ja myös osittain tuottama satiirinen komediaelokuva. Chaplin itse esiintyy 1940 valmistuneen yhdysvaltalaisen elokuvan kahdessa pääosaroolissa. Adolf Hitleriä, kansallissosialismia ja fasismia parodioiva teos oli Chaplinin ensimmäinen varsinainen äänielokuva, ja myös yksi hänen tunnetuimmista töistään.
1916 - näännyttävä sota on juuttunut taisteluhautoihin, kun kumpikaan osapuoli ei löydä keinoa, jolla sotilaat voisivat murtaa tykistön ja konekiväärien mekanisoidun tuhovoiman. Mutta yritettävä on ja hyökättävä, vaikka se johtaisi kerta kerran jälkeen turhiin ja suunnattomiin menetyksiin. Niinpä eräs ranskalainen yksikkö saa jälleen käskyn hyökätä vahvasti linnoitetulle kukkulalle. Yritys tiedetään alun alkaen turhaksi ja järjettömäksi, mutta komentava kenraali näkee kuitenkin tilaisuuden hankkia mainetta ja edetä omalla urallaan. Itse hyökkäystä rintamalla johtava eversti Dax ymmärtää tilanteen järjettömyyden mutta voi vain totella. Hyökkäyksen jälkeen hän yrittää puolustaa sotaoikeudessa kolmea sotilasta, jotka on nimetty syntipukeiksi ja määrätty teloitettavaksi. Jotta järjestelmä toimisi, sotilailla ei voi olla todellisia oikeuksia ja komentajien epäonnistumiset on peitettävä. Sillä jos kenraaleja voitaisiin avoimesti epäillä ja syyttää, miksi sotilaat enää tottelisivat heitä?
Kaupungin valojen alussa prameilu ja muodollisuus saavat huutia, ja elokuvan loppukohtaus on jäänyt historiaan. Kaupungin valot pakahduttaa ja kutittelee nauruhermoja alusta loppuun. Vuonna 1998 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi elokuvan 100 parhaan amerikkalaiselokuvan joukkoon. Äänielokuvat olivat jo lyöneet itsensä läpi, mutta Charles Chaplin porskutti elokuvateollisuuden vastavirtaan julkaisemalla mykkäelokuvan, jossa oli vain musiikkia ja äänitehosteita. Kaupungin valoissa Chaplinin tunnettu Kulkuri-hahmo hauskuttaa ja herättää tunteita keräämällä rahaa leikkaukseen, jolla sokea kukkaistyttö voisi saada näkönsä takaisin. Kulkuri lakaisee katuja, nyrkkeilee, esittää miljonääriä ja estää oikean miljonäärin itsemurhan. Viesti on sanaton mutta yleismaailmallinen: rakkaus on sokea.
Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia on Stanley Kubrickin ohjaama elokuva vuodelta 1964. Se on musta komedia, jossa käsitellään kylmän sodan kauhun tasapainoa, Yhdysvaltain vainoharhaista kommunismipelkoa ja ydinsodan uhkaa.
Kultakuume (The Gold Rush) on vuonna 1925 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti Charles Chaplin. Pääosissa olivat Chaplinin ohella Mack Swain, Tom Murray ja Georgia Hale.
Peräti kahdeksalla Oscarilla palkittu klassikko kolmesta sotilaasta, jotka palaavat toisesta maailmansodasta pieneen kotikaupunkiinsa ja huomaavat sen käyneen hyvin vieraaksi.
Dashiell Hammettin romaaniin perustuva dekkarielokuvan suuri klassikko arvokkaan lintupatsaan etsijöistä.
Korean sodassa, 1950-luvun alussa, kersantti Raymond Shawnin johtama joukkue joutuu vihollisen väijytykseen ja vangiksi. Vuosien ajan heidän mieltään muokataan hypnoosilla ja lääkkeillä. Sotilaiden mieliä käsitellään siten, ettei yksikään heistä muista aivopesusta mitään. Lopulta sotavangit vapautetaan ja kotiinpalattuaan Shaw saa sankarin vastaanoton ja palkitaan Medal of Honorilla. Useat joukkueen miehet näkevät toistuvia painajaisia ja vankeudessa eniten kärsineelle kapteeni Bennet Marcolle selviää, että Neuvostoliiton ja Kiinan kommunistiagentit ovat aivopesseet Shawnin salamurhaajaksi. Mantsurian kandidaatti on John Frankenheimer ohjaama kylmän sodan mestarillinen salaliittojännäri, joka pyörii vainoharhaisuuden ja aiheellisen pelon rajamailla - se pohjautuu Richard Cullenin nerokkaaseen Mantsurian sankari -romaaniin (1960). Elokuvan poliittinen ilmapiiri ja Neuvostoliitto-vastaisuus oli niin vahva, että se oli Suomessa kielletty vuoteen 1989 asti.
Kirjanpitäjä William Blake matkustaa 1800-luvun loppupuoliskolla länteen etsimään työtä. Hän haavoittuu kuitenkin vakavasti luodista, ja hänestä tulee pian etsintäkuulutettu. Lisäksi hän tapaa intiaanin, joka pitää häntä kuolleena englantilaisena runoilijana
Lontoon slummeihin sijoittuva Katkenneita kukkasia on kaikessa julmuudessaankin kaunista melodraamaa. Lillian Gish tulkitsee ikimuistoisesti väkivaltaisen isän pahoinpitelemää tytärtä, joka saa kokea lyhyen onnen ja rakkauden tuokion maahan muuttaneen kiinalaisen luona. Elokuvalle povattiin surkeaa menestystä, mutta toisin kuitenkin kävi ja nykypäivänä Katkenneita kukkasia luetaan kaikkien aikojen suurten mykkäelokuvien joukkoon.