Saksalainen Wim Wenders voitti Paris, Texasilla Cannesin Kultaisen palmun ja nousi hetkeksi ykkösohjaajien kastiin. Wendersiä auttoi näytelmäkirjailija Sam Shepardin vahva käsis, jossa neljä vuotta kadoksissa ollut mies ilmestyy aavikolta ihmisten ilmoille. Harry Dean Stanton esittää hienosti miestä, joka etsii haikeissa tunnelmissa poikaansa ja vaimoaan. Ry Cooderin soundtrackista tuli klassikko.
Kuuden Oscarin klassikko nuoresta näyttelijästä, joka pyrkii huipulle soluttautumalla suuren tähden lähipiiriin.
Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Elokuvan tarina sijoittuu konservatiiviseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin 1970-luvulla. Vasta 13-vuotias Cecilia Lisbon yrittää tappaa itsensä. Cecilia on yksi viidestä kauniista sisaresta ja itsemurhayrityksen myötä saamme mahdollisuuden tarkastella perheen elämää lähemmin. Sisarusten vanhemmat (James Woods ja Kathleen Turner), yrittävät suojella tyttäriään kaikelta pahalta, mikä ei suinkaan vähennä tyttöjen viehätysvoimaa poikien silmissä. Itsemurhayrityksen jälkeen perhe sulkeutuu omiin oloihinsa ja tytöt kiinnostuvat kuolemasta yhä enemmän ja enemmän. Kun koulun tavoitelluin kundi, Trip Fontaine (Josh Hartnett) saa suostuteltua Lux Lisbonin (Kirsten Dunnst) lähtemään kanssaan tanssiaisiin, alkaa tapahtumasarja, joka muuttaa kaikkien osapuolten elämän lopullisesti.
Kuka tietää, mitä amerikkalainen toimittaja Jake Geismer odotti löytävänsä sodanjälkeisestä Berliinistä? Rauhaa ehkä. Tai ainakin jutun. Mutta ei ainakaan Lenaa, hänen kaunista, katkeroitunutta entistä rakastettuaan. Eikä myöskään sitä salailun ja valheellisuuden polkua, joka johtaa Lenan luota tämän uuden rakastajan, juonittelevan nuoren korpraalin luokse... ja murhan äärelle - murhan, jonka selvittämisestä kukaan ei näytä olevan kiinnostunut. Paitsi Jake.