1916 - näännyttävä sota on juuttunut taisteluhautoihin, kun kumpikaan osapuoli ei löydä keinoa, jolla sotilaat voisivat murtaa tykistön ja konekiväärien mekanisoidun tuhovoiman. Mutta yritettävä on ja hyökättävä, vaikka se johtaisi kerta kerran jälkeen turhiin ja suunnattomiin menetyksiin. Niinpä eräs ranskalainen yksikkö saa jälleen käskyn hyökätä vahvasti linnoitetulle kukkulalle. Yritys tiedetään alun alkaen turhaksi ja järjettömäksi, mutta komentava kenraali näkee kuitenkin tilaisuuden hankkia mainetta ja edetä omalla urallaan. Itse hyökkäystä rintamalla johtava eversti Dax ymmärtää tilanteen järjettömyyden mutta voi vain totella. Hyökkäyksen jälkeen hän yrittää puolustaa sotaoikeudessa kolmea sotilasta, jotka on nimetty syntipukeiksi ja määrätty teloitettavaksi. Jotta järjestelmä toimisi, sotilailla ei voi olla todellisia oikeuksia ja komentajien epäonnistumiset on peitettävä. Sillä jos kenraaleja voitaisiin avoimesti epäillä ja syyttää, miksi sotilaat enää tottelisivat heitä?

Kaikki alkaa ranskalaisesta Lansquenetin maalaiskylästä, missä elämä ei ole muuttunut sataan vuoteen. Pohjoistuuli puhaltaa ja tuo mukanaan rauhalliseen kylään salaperäisen yksinhuoltajaäidin Vianne Rocherin tyttärineen. Vianne perustaa pienen suklaapuodin, jossa myydään Maya-intiaanien resepteillä valmistettuja suklaaherkkuja, jotka herättävät kyläläisten salaiset halut... Uskonnolliset kyläläiset paheksuvat hänen epäsovinnaisia tapojaan, mutta Vianne onnistuu kuitenkin vähitellen sulattamaan heidän sydämiä. Ahdasmielinen pormestari on päättänyt tehdä lopun moisesta moraalittomuudesta, mutta kylään saapuva kulkuri vaikeuttaa hänen ristiretkiään entisestäänkin...

Vaatimaton ranskalainen seppä Balian menettää perheensä ja on vähällä menettää uskonsakin. Kaukaisella pyhällä maalla riehuvat uskonsodat tuntuvat kaukaiselta mutta kiehtovalla tavalla dramaattiselta. Kohtalo kutsuu Balianin suurelle matkalle, kun Godfrey Ibeliniläinen tulee käymään kotona idän ristiretkiltään.

Napoleon kronikoi nimikkohahmonsa nousua Euroopan vallan kahvaan 1700- ja 1800-lukujen Ranskassa sekä hänen suhteensa kehittymistä vaimonsa Joséphinen kanssa. Napoleonin aikakausi oli kroonista sotimista, joka päättyi vasta Waterloon taisteluun vuonna 1815. Tarkkoja uhrilukuja edeltävien vuosikymmenten veritantereilta ei tiedä kukaan. Elokuvaa katsoessa kannattaa unohtaa historialliset faktat. Ohjaaja Scott ja käsikirjoittaja David Scarpa laittavat Napoleonin lukuisiin paikkoihin ja tapahtumiin, joissa tämä ei ollut mukana. Scottin ohjaamat sotakohtaukset eivät toista samaa kaavaa, vaan erottuvat kaikki toisistaan edukseen. Tekninen osaaminen on huikeaa. Ääriväkivaltaisissa kohtauksissa on myös outoa kauneutta. Kuka kukin on ja missä soditaan tai juonitaan ei myöskään jää epäselväksi. Napoleonin ja muiden maiden valtaapitävien kohtaamisilla ja keskusteluilla on tarkoituksensa.