Fanny ja Alexander (Fanny och Alexander) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1982. Bergman leikkasi samasta aineistosta myös laajemman neliosaisen televisiosarjan, ja työsti sen käsikirjoituksesta kirjan. Elokuva kertoo hyvin toimeentulevan Ekdahlin teatterisuvun elämästä 1900-luvun alun Ruotsissa kahden lapsen, Fannyn ja Alexanderin kautta.Elokuva sai neljä Oscar-palkintoa: paras vieraskielinen elokuva (palkinnon vastaanotti Ingmar Bergmanin puolesta Jörn Donner), Sven Nykvist kuvauksesta, Anna Asp ja Sisanne Lingheim parhaasta lavastuksesta ja Marik Vos Lungh pukusuunnittelusta. Se palkittiin myös Golden Globe -palkinnolla parhaana ulkomaalaisena elokuvana.Suomalaisista näyttelijöistä elokuvassa olivat mukana Nils Brandt ja Stina Ekblad.
Jay on varakkaan perheen "Musta lammas - tuhlaaja poika", sitoutumiskammoinen ja vastuuntunnoton peluri, joka välttelee vedonlyönti velkojiaan. Jay tapaa Daisyn, psykiatrisen sairaalan nuoren naispotilaan, joka on kasvanut koko elämänsä eristettynä muusta maailmasta. Hän vie naivin nuoren naisen kotiin veljensä häihin vakuuttaakseen perheelleen, että hän on vihdoinkin ottanut oman elämänsä "tosissaan". Daisy tekee vaikutuksen perheeseen ja hurmaa kaikki aidolla, mutta myös hieman omalaatuisella käytöksellään. Vastoin kaikkia odotuksia, Jay ja Daisy ajautuvat romanssiin, jota kumpikaan ei olisi pitänyt todennäköisenä.
Sienna Miller (Alfie, G.I.Joe) esittää paljastavan draaman pääosassa säteilevää näyttelijätähteä Katyaa, joka päätyy viettämään pitkän ja yllätyksellisen yön ylimielisen toimittajamiehen (Steve Buscemi) kanssa. Reservoir Dogs -tähti Buscemin ohjaaman elokuvan innoittajana on toiminut vuonna 2004 murhatun hollantilaisohjaaja Theo van Goghin samanniminen elokuva. Ohjaus: Steve Buscemi. Pääosissa: Sienna Miller, Steve Buscemi, Tara Elders, David Schechter, Michael Buscemi. 80 min.
Rikas dekkarikirjailija ja hänen vaimonsa vienyt työtön näyttelijä selvittelevät välejään, kun molemmat punovat kilvan ovelia suunnitelmia toisen nöyryyttämiseksi - kenties jopa murhaamiseksi.
Body Snatchers:in tarina tuli alun perin tutuksi Jack Finneyn romaanista, jossa ulkoavaruudesta tulleet oliot palkoutuivat ihmisiin ja söivät heidät sisältä päin olemattomiin. Klassikkona pidetään Don Siegelin ohjaamaa 50-luvulla tehtyä alkuperäisfilmatisaatiota ja vielä astetta terävämpänä Philip Kaufmanin 70-luvun lopussa ohjaamaa uusintafilmatisointia. Ferraran Body Snatcherin tapahtumat on siirretty sotilastukikohtaan. Se tuo tunnelmaltaan mieleen Stephen Kingin The Stand filmatisoinnin alkumetrit. Tarinan siirtäminen militaariseen atmosfääriin on tekijöiltään tietenkin harkittu veto. Samalla tavalla kuin Body Snatchersit jäytävät ihmisen persoonallisuuden tietämättömiin, niin myös armeija kohtelee yksilöitä, tasapäistäen heidät homogeeniseksi liikkuvaksi massaksi, joka tunnetaan sotilastermein joukkoyksikkönä. Tämä on Ferraralta ja käsikirjoitustiimiltä hieno oivallus ja jo tämän vuoksi uuden version filmaaminen on perusteltu päätös.
Jotakin kammottavaa on saapunut maapallolle, jotakin, joka hyökkää kimppuumme, kun nukumme, ja muuttaa meidät sieluttomiksi, keinotekoisiksi klooneiksi. Aika käy vähiin, kun psykiatri Carol Bennell Washington DC:stä ja hänen kollegansa Ben Driscoll lähtevät hyytävälle matkalle painajaismaiseen maailmaan, missä ainoa konsti pysyä hengissä on pysyä valveilla.
Darby Harper käy lähellä kuolemaa nuorena tyttönä ja saa kyvyn nähdä kuolleita. Sen seurauksena hänestä tulee introvertti ja hän neuvoo yksinäisiä henkiä, joilla on keskeneräisiä asioita maan päällä. Kaikki tuo muuttuu kun koulun valikoivimman klikin kuningatarmehiläinen Capri kuolee yllättäen oudossa hiustensuoristusonnettomuudessa. Paetakseen epäkuolleen diivan vihaa Darbyn on autettava Capria.