Eletään toisen maailmansodan loppuvaiheita saksalaisessa pikkukaupungissa. Johannes Betzler, lempinimeltään Jojo, on kymmenvuotias pikkupoika, joka on jäänyt äitinsä kanssa asumaan kahden. Isosisko on kuollut influenssaan. Isä taistelee jossain Italiassa, tai niin pojalle on ainakin kerrottu. Jojo on kasvanut koko ikänsä natsipropagandan keskellä, tietäen maailmasta vain sen, mitä sensuurin ja sananvapaudettomuuden vallassa oleva maa kertoo hänelle. Jojo on aivopesty uskomaan, että hän on sankarien puolella ja tämä tekee hänestä usein surullisenkin tapauksen. Kun hänellä ei liiemmin ole kavereita, ei ole ihme, että paras ystävä on hänen mielikuvitusversionsa Adolf Hitleristä. Jojo unelmoi taistelevansa toisessa maailmansodassa natsien puolella ja että hän pääsisi todistamaan kykynsä todelliselle führerille. Mutta miten käy, kun Jojo saa selville, että hänen äitinsä piilottelee juutalaistyttöä heidän kodissaan?
Lontoo vuonna 1940. Valtakunnan synkistellessä sodan kynsissä, moraalia pyritään vahvistamaan propagandaelokuvilla. Ministeriö ymmärtää hakea elokuviinsa ’naisen kosketusta’, ja palkkaa Catrin Colen käsikirjoittamaan naisroolien dialogit. Vaikkakin Catrinin taiteilijamies vähättelee hänen työtään, Catrinin synnynnäinen sähäkkyys saa välittömästi kyynisen, mutta nokkelan pääkäsikirjoittaja Buckleyn huomion. Yhdessä he ryhtyvät työstämään epookkielokuvaa Dunkerquen pelastajasta, pääroolissaan suurenmoisen huomionkipeä entinen matineatähti Ambrose Hilliard. Catrin ja Buckley raatavat värikkäine työryhmineen pommitusten keskellä tauotta tehdäkseen elokuvan, joka lämmittää kansakunnan sydämet.
Uusin Shakespearen Romeo ja Julia -teokseen perustuva brittifilmatisointi. Montaguet ja Capuletit ovat vääntäneet peistä pienimmästäkin ja heidän kohtaamisensa Veronan kaduilla ovat tunnetusti rajun verisiä. Rakkautta sukujen välillä ei todella ole ollut ilmassa, ennen kuin nyt: Romeo edustaa Montagueja ja Julia Capuletteja. Sukujen rasitteet painavat kuitenkin niskaan. Voiko rakkaus voittaa pitkän vihan?
Vuorineuvoksetar Kristine Bergman saapuu synnyinseudulleen Lappiin miehensä Gustav Bergmanin kanssa. Hän tutustuu ja rakastuu öisellä rekiretkiajelulla ylimetsänhoitaja Suontaahan, joka vastaa matkakumppaninsa tunteisiin. Molemmat ovat naimisissa, eikä avioero ole kummallekaan itsestäänselvyys.