Studio Ghibli täyttää pian 30 vuotta, ja aikojen muutoksesta kertoo se, että tähän asti salamyhkäisyydestä tunnettu studio on päästänyt dokumentaristin kameroineen seuraamaan studion tekemisiä. Hirokazu Kore-edan (Isänsä poika) teoksissa apulaisohjaajana työskennellyt Mami Sunada on saavuttanut Ghiblin maestrojen täyden luottamuksen, jonka turvin hän vie meidät studion jokapäiväiseen elämään ja käänteentekeviin hetkiin, seuraamaan ainutlaatuista työtä kärpäsenä katossa. Dokumentin teatterilevityksestä tuli odotetusti huomattava tapaus Japanissa.
Markku rakensi talon perheelleen omin käsin, kuten vahvan miehen kuuluu. Hän ahkeroi aamusta iltaan, jotta hänen seitsemällä lapsellaan olisi katto päänsä päällä. Haaste oli kuitenkin liian suuri, ja lopulta Markku paloi loppuun. Hän päätyi jättämään perheensä ja katosi ulkomaille. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, hän asuu samassa omakotitalossaan erakkona. Muu perhe on muuttanut pois jo aikoja sitten. Välit lapsiin ovat rikki. Vanhuuden päivinään hän yrittää yhä rakentaa taloa valmiiksi, mutta ketä varten? Elokuvantekijä matkustaa lapsuudenkotiinsa kohtaamaan isänsä, jota ei koskaan oppinut tuntemaan. Yhdessä he rakentavat rautaista porttia keskeneräisen talon eteen samalla etsien kadonnutta yhteyttä toisiinsa.