Mikä-mikä-maan keijut valmistautuvat viemään kevään mantereelle, mutta kaikki keijut eivät pääse matkalle mukaan. Vain ne keijut, jotka työskentelevät kukkien, eläinten, valon ja veden kanssa saavat lähteä. Helinää, joka on kattilakeiju, ei tarvita. Helinästä tuntuu, ettei hän ole arvokas eikä hyödyllinen. Hän päättääkin pyytää ystäviään Rosettaa, Silveriä, Fawnia ja Iridessaa opettamaan hänelle omat taitonsa. Mutta näin tehdessään Helinä kääntää selkänsä sille, mitä hän itse on. Kun hän koettaa muuttaa itsensä, ovat seuraukset kauheat ? koko kevät on vaarassa! Mutta ystäviensä avulla Helinä-keiju oppii, että avain kaikkien pulmien ratkaisuun löytyy hänen omista erityistaidoistaan. Hänelle selviää, että kun on rehellisesti oma itsensä, ihmeellisiä asioita voi tapahtua.

Mikki Hiiri toivoo pääsevänsä Minnin vastaleivotun kakun kimppuun, mutta Minni vaatii, että Mikki siivoaa hänen pihansa ensin. Mikin huhkiessa pikkuinen pyörremyrsky vaikeuttaa hänen haravointiyrityksiään. Mikki saa viimein ajettua pyörremyrskyn tiehensä, mutta kun se palaa äitinsä kanssa, Mikin ponnisteluista ei jää mitään jäljelle.

Alfred on yksinäinen kaupunkilaispoika, joka rakastaa perhosia. Kesäloman jälkeen kaupungissa Alfred löytää auton takakontista keijun, joka on takkutukkainen, suttuinen ja Alfredin mielestä ihana. Hän on Sihja Pönttohiitinen. Sihja on huonosti käyttäytyvä, mutta valloittava keiju jonka kanssa Alfred uskaltautuu lentämään. Sihjalla on oma aikakäsityksensä ja suuttuessaan keijuvoima saa tavarat lentelemään. Alfredin vanhemmat Riia ja Eerik ihmettelevät tytön tapoja, mutta iloitsevat, että pojalla on kerrankin ystävä. Sihja ja Alfred tempautuvat seikkailuun selvittämään, miksi kaupungin kaduilta alkaa löytyä kuolleita lintuja. Fiksulla toiminnalla ja keijuvoimien siivittäminä lapset onnistuvat estämään luontokatastrofin.