O­li­ver Sto­nen vai­kut­ta­va ker­to­mus nai­sen elämästä so­tien ja mie­hi­tys­ten run­te­le­mas­sa Viet­na­mis­sa, jos­sa ää­rimmäi­nen köy­hyys, epä­luu­lo, pros­ti­tuu­tio ja vä­ki­val­ta sa­ne­le­vat elämän raa­mit. Dra­maat­tis­ten vas­toinkäy­mis­ten ta­sau­tues­sa ar­kipäiväi­sek­si kur­juu­dek­si hän ta­paa ame­rik­ka­lai­sen so­ti­laan, jo­ka ha­luaa viedä hä­net vai­mok­seen Yh­dys­val­toi­hin.

Vietnamin sota on vuonna 1964 vasta alussa. Syrjäistä Muc Wa:n kylää puolustavan amerikkalaisen sotilasyksikön tukikohtaa johtaa majuri Asa Barker. Barker on kokenut sotilas ja upseeri. Hän joutuu jatkuvasti tottelemaan itseään tyhmempiä isopomoja. Omilla sotilaillakaan ei ole minkäänlaista kokemusta todellisesta sotimisesta. Kohta on, mutta se ei paljoa vainajaa lohduta. Viimeinen viesti (Go Tell the Spartans, 1978) ei suinkaan ollut ensimmäinen Vietnamin sodasta kertova elokuva. Mutta se oli ensimmäisiä Vietnam-elokuvia, jotka keskittyivät realistisesti sodan kauhuihin, eikä kertonut pelkästään isänmaallisia sankaritarinoita.

Syvällä Amazonin sademetsässä rahanahneet yritykset ja fanaattiset ympäristöaktivistit käyvät loputonta taisteluaan metsien kohtalosta. Kun tunnettu ympäristöntutkija kuolee epäselvissä olosuhteissa, päättää aktivisti Alyssa selvittää kuolemaan johtaneet syyt. Pian hän huomaa olevansa mukana taistelussa, jossa hänen henkensä ei ole minkään arvoinen.