Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaustyö vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffautin käsikirjoitukseen ja ensi-iltansa se sai vuosi Truffautin 400 kepposta -elokuvan jälkeen. 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais'n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.
Norman ja Paul ovat veljeksiä. Norman seuraa tiukasti isänsä jalanjälkiä, eli vie opiskelut loppuun, menee naimisiin ja asettuu aloilleen. Komea pikkuveli Paul on radikaalimpi ja haluaa loistokasta uraa lehtimiehenä. Norman joutuu seuraamaan vierestä Paulin päällisin puolin hiemoa uraa, jota ohjaa entistä enemmän uhkapelit ja alkoholi. Vaikeuksien keskellä perhettä yhdistää yhteinen harrastus, perhokalastus, joka on kuin metafora rakkaudelle, jota ei osattu muuten ilmaista.
August Strindberg kirjoitti Neiti Julien 1888 ja se on yksi maailman suosituimpia näytelmiä. Elokuva sijoittuu Julien perheen komeaan kartanoon, ja juhannusaattoon 1920 -luvun Ruotsissa. Julie on kasvatettu ajattelemaan kuin mies, ja se on asia joka tuon ajan ilmapiirissä aiheuttaa tietenkin ongelmia. Vaikka Julie on vastikään purkanut kihlauksensa, on hän jo ennättänyt ihastua yhteen kartanon palvelijoista, Jeaniin. He viettävät juhannusyön yhdessä, jakaen muistojaan ja unelmiaan. Julie ja Jean ymmärtävät, että suhde aristokraattisen neidon ja rahvaan joukkoon kuuluvan palvelijan välillä on mahdoton. Niinpä he alkavat suunnitella karkaavansa, vaikka lähestyvä tragedia näyttää väistämättömältä.