Erakkomainen Léon asustelee New Yorkin rähjäisissä osissa ja tekee satunnaisia tappokeikkoja. Kun korruptoitunut poliisi murhaa naapurissa asuvan perheen, Léon ottaa hoiviinsa teurastuksesta selvinneen 12-vuotiaan tytön. Kahden yksinäisen välille kehittyy lämmin ystävyys.

Byrokraatti Watanabe, käy sairaalassa vatsavaivojen takia. Lääkäri ottaa röntgenkuvat ja havaitsee, että Watanabella on syöpä ja vain kuusi kuukautta elinaikaa. Tiedon järkyttämä Watanabe päättää elää loppuelämänsä täysillä.

Dae-su on viettänyt viimeiset 15 vuotta vangittuna hänelle räätälöidyssä sellissä, tietämättä lainkaan syytä tuomiollensa. Minkä rikoksen hän on tehnyt? Ketä hän on loukannut? Kuka on kaiken takana? Ja miksi hänen nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen vapautetaankin hetkeksi, etsimään syy kaikkeen?

Lester ja hänen vaimonsa Carolyn Burnham ovat anonyymillä lähiöalueella asuva, tavalliselta vaikuttava pariskunta, jonka avioliitto on hitaasti, mutta varmasti hajoamassa, käynnistäen muutosten myrskyn heidän täydelliseltä vaikuttavassa naapurustossaan.

Kaksi toisilleen vierasta ihmistä tapaa Tokiossa. Charlotte on Tokiossa kiireisen valokuvaajamiehensä Johnin kanssa. John ei osoita paljoakaan kiinnostusta vaimoaan kohtaan, ja Charlotte viettää suurimman osan ajastaan yksin hotellissa. Siellä hän tapaa näyttelijä Bob Harrisin, joka on Tokiossa tekemässä viskimainosta. Bob on tehnyt erityisen tuottoisan sopimuksen, mutta hän on uupunut ja kyllästynyt koko tilanteeseen – samoin kuin vaimoonsa. Vaimo soittaa Bobille Los Angelesista useita kertoja päivässä kuullakseen Bobin mielipiteen heidän talonsa sisustuksesta. Tyhjyyden tunne painostaa, mutta Charlotten ja Bobin välille syntyy yhtäkkinen yhteenkuuluvuuden tunne keskellä vierasta maailmaa. Yhdessä he tutustuvat Tokioon ja japanilaisten karaoke-mieltymykseen ja yllättäen he löytävät olemassaololle syvemmän merkityksen kuin ennen.

Iiris on tyttö, joka työskentelee tulitikkutehtaassa. Häntä riistävät kaikki. Työnantajan osuuteen elokuva ei edes vaivaudu vihjaamaan. Tytön alistajina ovat hänen äitinsä ja kylmä isäpuoli, jotka verottavat hänen tilipussiaan ja sitten mies, jota roskaromaaneilla itseään ruokkinut Iiris erehtyy luulemaan kiihkeästi odottamakseen satuprinssiksi. Julman maailman heittelemä Iiris ei ole kuitenkaan mikä tahansa tyttö, niin kuin se kukkakaan ei ole mikä tahansa kaktus, jonka alla hän lueskelee koston riehuessa hirviömäisenä elokuvan loppupuolella. Se on Yön kuningatar (Cactaceae Selenicereus Grandifiorus) -se kukkii vain yhtenä yönä vuodessa ja lakastuu sitten pois.

Robert Neville on lahjakas tiedemies, mutta hänkään ei kyennyt pysäyttämään hallitsematonta, parantumatonta ja keinotekoista virusta. Neville, joka on jostain syystä immuuni, elää ainoana eloonjääneenä New Yorkin raunioissa, kenties koko maailmassa. Hän on lähettänyt radioviestejä kolmen vuoden ajan etsien muita mahdollisia selvinneitä. Mutta hän ei ole yksin. Viruksen mutanttiuhrit - Sairastuneet - väijyvät varjoissa ja seuraavat Nevillen joka liikettä, odottaen että hän tekee kohtalokkaan virheen. Neville, joka on kenties ihmiskunnan viimeinen ja ainoa toivo, on omistautunut tehtävälleen: perua viruksen vaikutus oman immuunin verensä avulla. Mutta hän tietää olevansa alakynnessä... ja aika on loppumassa.