Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Feodaalisessa Japanissa, verisen taistelun aikana, kaksi pelkurimaista ja ahnetta talonpoikaa, jotka ovat hävityn armeijan pelinappuloita, törmäävät salaperäiseen mieheen, joka johdattaa heidät vuorilla sijaitsevaan piilotettuun linnoitukseen.
Elokuva sijoittuu japanilaisten vankileirille Burman viidakkoon Toisen maailmansodan aikana. Amerikkalaiset ja englantilaiset sotavangit pakotetaan rakentamaan valtava silta Kwai-joen yli. Englantilainen upseeri, joka kieltäytyy etuoikeuksistaan vankileirillä, näkee sillan rakentamisen haasteena ja mahdollisuutena osoittaa englantilaisten ylivoimaisuus. Tahtojen taistelu brittikomentajan ja japanilaisen leirinjohtajan välillä vaihtuu lopulta militaristiseksi yhteisymmärrykseksi, jota sillan räjäytystä suunitteleva brittien iskujoukko häiritsee...
Kapteenina Amerikan sisällissodassa palvellut Nathan Algren värvätään taitojensa vuoksi Japanin keisarin, Meijin, joukkoihin. Hänen pitää kouluttaa keisarin joukot ratkaisevaan taisteluun maan viimeisiä samuraita vastaan. Algren haavoittuu ja joutuu samuraiden vangiksi. Vankeudessa hän tutustuu heidän tapoihinsa, kulttuuriinsa ja kunniakäsitykseensä. Enää ei olekaan selvää, kumman puolen hän valitsee...
Toisen maailmansodan tuhoista on vain noin vuosikymmen aikaa, kun yhteiskunta Japanissa elää jälleen uhkaavaa murroskautta. Taloudelliseen kasvuun voimakas satsaaminen ei pysty takaamaan hyvinvointia kaikille, ja levottomuudet alkavat ottaa sijaa. Ääriryhmät ja terrorismi lisäävät osaltaan kaaosta ja pelkoa. Järjestyksen ja rauhan ylläpitämiseksi, muodostaa hallitus entistä kovaotteisemmat ja laajemmin valtuuksin toimivat poliisivoimat. Nuori Kazuki Fuse kuuluu poliisin erikoisjaostoon. Erikoiskoulutetun, raskaasti panssaroidun ja aseistetun jaoston päätehtävinä on tuhota urbaani terrorismi - väkivaltaa kaihtamatta, uhrien määrästä välittämättä.Mutta eräs rutiinitehtävä menee Fusen kohdalta pieleen, jättäen häneen raskaat muistot.
Kaksi toisilleen vierasta ihmistä tapaa Tokiossa. Charlotte on Tokiossa kiireisen valokuvaajamiehensä Johnin kanssa. John ei osoita paljoakaan kiinnostusta vaimoaan kohtaan, ja Charlotte viettää suurimman osan ajastaan yksin hotellissa. Siellä hän tapaa näyttelijä Bob Harrisin, joka on Tokiossa tekemässä viskimainosta. Bob on tehnyt erityisen tuottoisan sopimuksen, mutta hän on uupunut ja kyllästynyt koko tilanteeseen – samoin kuin vaimoonsa. Vaimo soittaa Bobille Los Angelesista useita kertoja päivässä kuullakseen Bobin mielipiteen heidän talonsa sisustuksesta. Tyhjyyden tunne painostaa, mutta Charlotten ja Bobin välille syntyy yhtäkkinen yhteenkuuluvuuden tunne keskellä vierasta maailmaa. Yhdessä he tutustuvat Tokioon ja japanilaisten karaoke-mieltymykseen ja yllättäen he löytävät olemassaololle syvemmän merkityksen kuin ennen.
Kun Michael Keaton saa taivutettua japanilaisen autofirman avaamaan uudelleen kotikaupunkinsa autioituneen autotehtaan, hän on sankari. Mutta kun tehtaan omistaja palkkaa hänet vahtimaan, että vanhat työkaverit noudattavat japanilaisia työtapoja, sankarista tulee hetkessä hylkiö. Miesvoima hevosvoimaa vastaan liukuhihnalla ja salami sushia vastaan ruokalassa. Tuloksena on hupaisa törmäyskursi, kulttuurierojen sekamelskassa, jossa Michael Keatonilla on osuutensa.