Rikollispomo Joe Cabot kokoaa yhteen joukon varkaita, joiden tehtävänä on ryöstää timanttiliike. Poliisit ehtivät kuitenkin niin nopeasti paikalle, että joukon sisällä aletaan epäillä jonkun heistä olevan vasikka. Kohta kaikki saavat pelätä toisiaan...
Rashomon – paholaisen temppeli, myös Rashomon – paholaisen portti on vuonna 1950 ensi-iltansa saanut japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Akira Kurosawa, ja elokuva perustuu kahteen Ryūnosuke Akutagawan kirjoittamaan tarinaan. Rashomon sai Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan vuonna 1951. Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva[1], ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Elokuvaa pidetään yhtenä Kurosawan parhaista.Elokuvassa kuvataan murhaa ja raiskausta neljän eri todistajan kertomien selostusten kautta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Katsojan on kuitenkin määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne – kuten köyhä mies, joka ottaa hylätyn lapsen suojaansa. Kurosawa poikkeaa elokuvaperinteestä, jossa roolihenkilö voi valehdella, mutta näytetty takauma kertoo touuden. Elokuva ei kuitenkaan torju katsojaa, vaan päinvastoin vetää hänet mukaan pohtimaan totuutta.
Kaunis Grace pakenee gangstereita ja päätyy pieneen, erityksissä olevaan Dogvillen kylään. Grace etsii turvaa kyläläisiltä ja paikallisten asukkaiden puhemies Tom rohkaisee ihmisiä avaamaan kotinsa ja sydämensä muukalaiselle ja auttamaan tämän piilottamisessa. Turvapaikan vastineeksi Gracelta vaaditaan työpanosta kyläyhteisön hyväksi. Mutta kun takaa-ajajat käynnistävät etsintänsä toden teolla, Dogvillen asukkaat päättävät muuttaa sopimusta: Grace saa luvan maksaa uusille suojelusenkeleilleen – kalleimman kautta.
Tiheätunnelmainen rikosdraama kertoo suomalaiset sukujuuret omavan sarjamurhaajan, Aileen Wuornosin, synkkääkin synkemmän tositarinan. Köyhistä oloista lähtenyt ja prostituoituna itsensä elättänyt Wuornos tappoi kuusi miestä 1980- ja 1990-luvuilla, ja tuomittiin teoistaan kuolemaan.
Winston Grahamin romaaniin perustuva Marnie ei ollut aikoinaan mikään menestystarina, mutta se on noussut jälkeenpäin arvoonsa ohjaajansa klassikkona ja on eittämättä Hitchin parhaita elokuvia. Psykologinen aihe: syytä kauniin kleptomaanin sairauteen etsitään. Ohjaaja pitää katsojan taiturimaisesti otteessaan, vaikkei mitään erityisen raflaavaa tapahdukaan. Nuori Sean Connery oli parhaimmillaan tukea antavana miehenä.
Lontoossa solmiokuristajana tunnettu seksuaalirikollinen saa poliisin varpailleen lähes nykypäivään sijoittuvassa elokuvassa. Hitchcockille tyypilliseen tapaan jäljet johtavat syyttömään mieheen, joka joutuu pakoilemaan lakia ja todistamaan syyttömyytensä löytämällä oikean murhaajan. Jon Finch, Alex McCowen ja Barry Foster johtavat brittinäyttelijöiden joukkoa trillerissä, jossa vuorottelevat jännitys ja Hitchcockille tunnusomainen musta huumori. Elokuvan käsikirjoituksen on kirjoittanut Anthony Shaffer.
"Wag the Dog - häntä heiluttaa koiraa" kertoo USA:n presidentistä, joka pari viikkoa ennen varmalta näyttävää uudelleenvalintaansa sotkeutuu arkaluontoiseen seksiskandaaliin. Ennen kuin asia joutuu tiedotusvälineiden käsittelyyn, presidentin neuvonantajat kutsuvat apuun salaperäisen poliittisen konsultin Conrad Breanin. Brean päättää tukeutua vanhaan kunnon konstiin kääntääkseen median huomion toisaalle. Sisäpoliittisen skandaalin kumoaa parhaiten ulkopoliittinen kriisi. Tekaistun kriisin toteuttajaksi Brean valitsee valtakunnan parhaimman silmänkääntäjän, Hollywoodtuottaja Stanley Motssin ja kriisin aiheuttajaksi täydellisen kohteen, Albanian.
Tervetuloa Floridaan! Hemmoteltu kaunotar Kelly Van Ryan iskee silmänsä komeaan opinto-ohjaajaan Sam Lombardoon. Pian mies saa syytteen raiskauksesta. Alkaa häikäilemättömän huikea jännitystarina, jossa kaikki huijaavat. Mutta ketä?