Pariisi kesäkuussa 1940. Sota on ovella, ranskan teillä vallitseva sekasorto on vertaansa vailla. Pakomatkan pölyt tarttuvat ihmisten mieliin ja kieliin. Roolit ja sosiaaliset asemat riisutaan viimeistään katuojassa, kun taivaalta putoaa pommeja. Hurskaimmat muuttuvat vihoviimeisimmiksi pedoiksi, ja köyhimmät anteliaimmiksi. Vihollinen valloittaa pelon ja sekaannuksen vallassa olevan maan. Ranskalaisten on nieltävä ylpeytensä ja avattava sotilaille kotiensa ovet. Vastarintaliike elää omaa elämäänsä, kaikki pelkäävät ja suurin osa ihmisistä koettaa olla enemmän tai vähemmän mieliksi - toisilleen, saksalaisille, porvareille, kapinoitsijoille. Sotaa käydään rintamalla, mutta myös ihmisten mielissä. Elokuva paljastaa pienin ja viiltävin keinoin ihmisen raadollisuuden. Kuka antaisi henkensä toisen puolesta? Kuka luopuisi viimeisestä leipäpalastaan? Kuka ei varastaisi, jos rakkaitten henki on kyseessä? Kuka ei tuomitsisi rakkautta viholliseen?

Sota syttyy ja 9-vuotiaan Eeron isä lähtee rintamalle. Vaikka isä lupaa Eerolle, että sota on ihan pian ohi, ei mikään enää palaa ennalleen - vain vähän sodan alkamisen jälkeen rintamalta saapuu suruviesti. Leskeksi jäänyt, surun murtama Kirsti-äiti ei kykene pitämään huolta pojastaan ja lähettää Eeron turvaan Ruotsiin, hyvinvoinnin keskelle. Äiti vakuuttaa, että muutto Ruotsiin on vain pojan omaksi parhaaksi, mutta Eeron on vaikea ymmärtää sitä. Alkaa matka kohti tuntematonta maata ja uutta äitiä.

Millaista on rakastaa miestä, joka johtaa maailman kokaiinikauppaa yhdessä maailman korruptoituneimmista maista? Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria seuraa kirjan tavoin Escobarin lähipiirin jetsetloistoa sekä Medellinin kartellin murenemista sen jälkeen, kun Yhdysvallat päättää tehdä Escobarin kokadynastiasta lopun.